Näin se taitaa mennä, että aina kun pelaan, pääsen myös kirjoittamaan blogia. Ykäkin pääsee kirjoittamaan rataennätyksen rikkojana, Vätys-Putkonen kirjoittaa koska hänelle on kertynyt rästisuorituksia ja M. Johannes Hämäläinen kirjoittaa todennäköisesti ihan muuten vaan. Itse kirjoitan häviäjän ominaisuudessa.
Lauantaina vastassa oli kaksi krapulaista ja yksi tutalainen, joten alkuasetelma oli lupaava. Edellisyönä oli kuulemma toiminnanjohtajan sappinesteet siirtyneet kehon ulkopuolelle, paikkaan jossa tämä pelin kannalta krusiaalinen mähmä on hyödytöntä. Ykä esitti tapansa mukaan positiivista, mutta huomasin pintaa syvemmällä aavistuksen pahaa oloa. Putkonen näytti teekkarilta. Tehtäväkseni näytti siis jäävän kierroksen mahdollisimman nopea kiertäminen perusheitoin ja viikkokisan kunnian korjaaminen.
Toisin kävi, visade sig annars. Ykä voitti naurettavalla rataennätyksellään ja vaikka Hämäläinen M. J. yritti loppuvaiheilla terottaa mieleeni mitalikolmikon kahden huonomman oikean järjestyksen, se on päässyt livahtamaan mielestäni viikonlopun aikana. Se kuitenkin on varmaa, että minä hävisin, sitä ei käy kieltäminen. Tosin taisin vastata kuitenkin päivän pisimmästä pussitetusta putista. Konservatiivisestikin arvioiden välimatkaa korille oli kymmeniä jaardeja. Upean pussituksen kruunasi PuTi-toveri Hämäläisen mahtava pussitus muutaman metrin lähempää koria.
Kierroksen kruunasi innovaatio: vasenkätisten frisbeegolf! Itse loistin tässä uudessa jalossa pelissä, heittoni lähtivät lähes paremmin kuin oikealla kädellä. Ajattelinkin, että kun ei tällä iällä enää opi pois vanhoista, selkäytimeen kaivertuneista heittotekniikoista jotka varjostavat oikean käden peliäni, niin miksen siirtyisi kehittämään vasuriani? Nollatasolta saattaisi olla helpompi kehittää täydellinen heitto. Ainiin, voitin myös closest-to-hole -kisan kakkosväylän uusintakierroksella. Odotan, että vastaisuudessa blogikirjoittelun työmäärän tasaamiseksi rupeammekin vuoroviikoin kiertämään vasemman käden kierroksia sekä mahdollisesti yhden heiton closest-to-hole -"kierroksia"
Näitä closest-to-hole -kierroksia voisi laajentaa maakuntiin ja ulkomaille, sillä usein niin aikaavievä golfkierros korvattaisiin yhdellä heitolla, jolloin koko kierrokseen menisi alle kymmenen minuuttia. Näin voitaisiin kasvattaa myös osallistujamääriä ja osallistumismaksuista kertyneitä tuloja. Aikaa jäisi myös nähtävyyksien katsomiseen, kun liiallinen urheilu (joka on mm. useissa tutkimuksissa todettu vaaralliseksi, kts. esim. http://www.iltalehti.fi/terveys/2011012613073501_tr.shtml) jäisi taka-alalle.
Alkava viikko näyttää sateiselta, mutta peleiltä ei varmasti vältytä silti. Toiminnanjohtaja vääjäämättä lähestyvässä postauksessaan varmasti tiedottaa viikon peleistä. Jään myös odottamaan muiden kirjoitusvelvollisten tekstejä, Putkonen ansiokkaasti onkin jo täyttänyt velvoitteensa.
Onnenkukkuraista viikkoa kaikille!
Huikee teksti jälleen kerran! :D
VastaaPoistaKyllä oli mahtavaa settiä taasen! Innolla odotan Mikon vasemman käden avauksia väylille 12, 13 ja 14. Blogin kohtalon kannalta on tärkeätä, ettei Mikko koskaan opikaan pelaamaan. On nämä kirjotukset kuitenkin niin paljon mukavampaa luettavaa kuin allekirjoittaneen analyysit birdietilastoista...
VastaaPoistaps. kuva oli kiva
-mj
Mun mielestä tossa otsikossa on just semmosta tarvittavaa asennetta. <3
VastaaPoista