Mistä sitten johtuu ettei pelaaminen tunnu mukavalle? Yleensä kun peli kulkee on mukava pelata. Pelin kulkiessa huonosti altistuu paljon helpommin peli-ilon kadottamiseen. Yleensä kuitenkin kierroksella tulee onnistumisia, jotka kantavat epäonnistuneiden heittojen ylitse pitäen mielen positiivisena tai ainakin toivon yllä. Eilen ei ollut edes sitä toivoa. Kaikki meni siis penkin alle.
Viikon tauon jälkeen torstaina pelistä nautti, vaikka heitot ei onnistuneet. Nyt on taas frisbeegolfin kanssa samanlainen burnoutti kun ennen taukoa. Tuli taas tauon jälkeen ratkettua pelaamaan ja lopputulos oli 4 kierrosta 4 päivään ja krapula on kamala.
Pelin suurin ongelmakohta tällä hetkellä on tietenkin kiekot. Nuo ihanat muoviläpyskät, joita voi syyttää loputtomasti ja ne kantavat kaiken vastuun kunniallisesti ilman valittaamista - niin nytkin. Meilahden kentällä kiekot tuntuvat vielä olevan kontrolloitavissa melko hyvin hyvän alustan ansiosta (laaja kenttä tietysti hämää ja pikkaisen vinoonkin mennyt kiekko näyttää hyvälle), mutta Talin betonilaatoilla heitto hajoaa palasiksi täysin ja lopputuloksena Katanat katoavat rollereina oikealle pusikkoon ja wraithit amatöörimäisesti oikealle, koska kiekossa ei ole nopeutta eikä spinniä.
Viesti on kuitenkin aina päätettävä positiiviseen ajatteluun. Tämä tilannehan on deja-vu muutaman kuukauden takaisesta, jolloin talvimasterit alkoivat lähestyä ja oma peli oli täysin kadoksissa. Lopputuloksen kaikki tietääkin...
Vielä loppuun legendaarinen to do lista:
-opettele heittämään suoraan ei se pituus vaan tarkkuus!
-lähestymispeli kuntoon
-putit sisään
-punttitreeniä, jotta jaksaa nostaa pojan tukholman auringossa pään päälle
ps. Nyt ymmärrän kaiken! Tämä blogi on avain kaikkeen onnistumiseen! Miten olinkaan unohtanut sinut <3
rakkaudella mj
Aivan loistavaa, kun oikein huomaa henkisen kehityksen kirjoituksen edetessä! Ja tykkään, että blogi on avain nimenomaan KAIKKEEN onnistumiseen :D.
VastaaPoistaNiinkuin Hämppiksen kanssa juteltiin, voitaisiin keskittyä jopa harjoitteluun ennen Tukholmaa. Ei väkisin pelattaisi kierroksia huonolla fiiliksellä ja keskittymisellä, vaan treenattais perusheittoja (ei täysillä) ja kikkailtaisiin niin kuin ennen vanhaan. Tähän kun lisäisi yhden Nummela-päivän, jossa toinen kierros keskittyneenä kisana, niin oujea!
Nummela olisi kyllä loistavaa harjoitusta Tukholmaa varten, mutta sinne on hankala päästä, joten ehdotankin Siltamäen rataa (http://frisbeegolfradat.fi/rata/siltamaen_frisbeegolfrata_helsinki) pelattavaksi. Uusi rata, jossa pelattaisiin joku päivä 2 kierrosta, joista toinen kisana.
VastaaPoistaSellanen vakavampi asia on myös, että mun oikean käden peukalon jänne on aika kipeänä. Tuntuu et jotain rasitusvammaa saattais olla siinä, joten heittelyä on nyt pakko vähentääkin.
Parasta eilisessä kierroksessa oli, että kierroksen jälkeen kävin hakemassa siitä kopilta talvella kadonnen punaisen Wraithini eli nyt on kassissa 2 Wraithia joten voi kentällä treenata toistoja helpommin.
Tuossa To do -listassa on oikeastaan tiivistetty kaikki tämän lajin olennaiset asiat. Jos nuo on kunnossa niin kelpaa todellakin niitä pyttyjä nostella. Toisaalta jos tämän hetken To do -listalla on kaikki nuo jutut, niin paketti taitaa todellakin olla vähän levällään... :)
VastaaPoistaTäällä odotetaan Putkosen raporttia juoksuhommista, vauhdinjaossa on kuulemma ollut elokuvan ainekset. Odotetaan malttamattomana myös kykkifiilistelyjä! Valmistautuminen on sujunut aika rauhallisesti ainakin blogin perusteella. PuTin lipun alla purjehtii kuitenkin kuusi ukkoa, millä mielellä? Ennen kaikkea odotetaan Serenaden peräaallokon heittokisaa.
KYCC!
VastaaPoista