Kotirata

Jyväskylän Harjulle avattiin tällä viikolla kuuden väylän frisbeegolfrata. Odotukset eivät olleet kovin korkealla, koska rata on brosyyrien mukaan suunnattu "aloittelijoille ja koululaisille." Olen nyt kiertänyt kymmenisen kierrosta ja parhaat kierrokset ovat vain -2. Kertooko se sitten pelaajan tasosta vai radasta... Väylät ovat 50-80 -metrisiä, siis pari ihan draiverilla avattavaa, melko vaihtelevia ja vankka männikkö sekä korkeuserot tekevät radasta sopivan haastavan pelata.


Kiersin radan ensimmäistä kertaa torstaina ja olin heti todistamassa yhtä holaria. Pelasin parin jätkän kanssa, jotka olivat aloittaneet lajin tänä kesänä. Avasin 54-metriselle kakkosväylälle ensimmäisenä aika perinteisesti viiden metrin päähän korista. Toinen kavereista lähti kokeilemaan kämmenheittoa aivan käsittämättömällä otteella. Heitto lähti aivan liikaa ylös ja vasemmalle, väpätti ja vaappui kunnes alkoi feidata kolmenkymmenen metrin kohdalla. Kiekko väisti kaikki puut, ja putum - kolahti ketjuihin ja koriin.

On se vaan niin kitkerää, kun pelaat itse kuudetta kautta, eikä uppoa ei sitten millään. Sitten hahmot, jotka ei osaa edes heittää kunnolla, pistää avausta kuppiin. Se toinen kaveri oli tehnyt holarin jo aiemmin kesällä. PuTin yllä on varmaan joku kirous, jonka ainoastaan Joona on onnistunut murtamaan, ja sekin vain kerran. Todella synkkää. Joskus se holari vielä osuu kohdalle, mutta silloin on luultavasti kiertämässä yksin.

Lohduttaudun sillä, että nyt minulla on kotirata. Lähden kotoa, ja ensimmäinen avaus on ilmassa kolmen minuutin päästä.