21 ½. luukku

Tulevan Maya-intiaanien ennustaman maailmanlopun alla myös Susikoira Roi pohti kuumeisesti, miten viimeiset päivänsä viettäisi. Roita oli aina vetänyt puoleensa maallisen mammonan havittelu ja niinpä hän päättikin toteuttaa pitkäaikaisen unelmansa ja ruveta - kyllä vain - sikafarmariksi. Koska esiapokalyptisessa ilmapiirissä oli niin sanottua hällä-väliä-mentaliteettia, päätti Roi iskeä kovin epätodennäköiseen, mutta parhaassa tapauksessa erittäin tuotteliaaseen markkina-alueeseen: Ankkalinnaan.

Ensitöikseen Roi hankki itselleen omakotitalon rauhalliselta Paratiisitieltä. Muuttokuormaa purkaessaan hän huomasi naapurin pihassa tutun punaisen Dudge-runkoisen avoauton ja päätti mennä tervehtimään julkisuudessakin silloin tällöin vilahtelevaa naapuriaan. Etuovella häntä tervehti kuitenkin kärttyinen naapuri seiloripuvussaan. "Sinäkö olet sitten tullut Tepoksi Tepon paikalle?" Susikoira Roi oli lievästikin ilmaistuna hieman hämmentynyt ensitapaamisesta uuden naapurinsa kanssa. Matkalla takaisin omalle pihalleen hän pysähtyi vielä ihastelemaan tuota punaista avoautoa ja sen uniikkia rekisterikilpeä 313.

Eipä aikaakaan, kun Susikoira Roin sikafarmaribisnes oli ottanut merikotkan siivet alleen ja kauppa kävi kuumana. Roi oli hiljalleen haalinut yksinoikeudet lähes kaikkien lähitienoon markettien lihatiskien toimituksille ja kärräsi avolava-autollaan, jota pick-upiksikin kutsutaan, päivittäin sylttyä, potkaa ja mitä mehukkainta sisäfilettä ankkalinnalaisten suureksi iloksi. Takaisin ajaessaan hänellä oli usein kyydissä sika poikineen lihotettavaksi farmilla. Mutta naapuri se vain pysyi kärttyisenä ja vihamielisenä. "Ei tainnut olla lämpimät välit tämän Tepon kanssa", Roi tuumi itsekseen.

Sitten koitti Roin bisneksen kannalta turbulenttinen päivä, jolloin verotarkastaja vieraili Roin farmilla. Tarkastaja löysi huomautettavaa yhdestä jos toisestakin taloudelnpidollisesta seikasta ja antoi Roille varoituksen. Roin oli toimitettava koko kirjanpito kaikkine liitteineen Verovirastoon yhden vaivaisen viikon kuluessa tai muuten hän menettäisi kaikki oikeutensa liiketoiminnan harjoittamiseen ja sikafarmi haettaisiin konkurssiin. Roi tuskastui silminnähden.

Käydessään läpi kirjanpitoaan Roi huomasi, että tarkastaja oli kuin olikin täysin oikeassa. Talouslaskelmat ja veroilmoitukset eivät kestäneet alkuunkaan päivänvaloa. Roin olo kävi yhä tukalammaksi ja kravattikin, jonka Roi oli yhdessä thaimaalaisen mittatilauspuvun kanssa ostanut nousukaudellaan, sai väistyä kaulasta. Hetken pohdittuaan Roi teki päätöksensä. Hän hävittäisi kaiken, siis aivan kaiken aineiston, mikä sikafarmin pyörittämisestä oli dokumentoitu ja katoaisi kuin tuhka tuuleen. Ikinä enää ei hän astuisi jalallaan Ankkalinnan kaduille.

Roi kävi kiireesti toimeen ja haki sekatavarakaupasta paperisilppurin. Hän karautti farmilleen ja lastasi kaikki paperit ja mapit avolava-autonsa kyytiin. Niitä kertyikin sievoinen pino. Kotipihalla Roi kaasutti suoraan autotalliin, sulki oven perässään ja antoi mappi-öön laulaa.

Moraalisesti hyväksyttävää tai ei, mutta nopealla ja häikäilemättömällä päätöksellään Roi pelasti karvaisen nahkansa ja pääsi pakenemaan Ankkalinnan Veroviraston velkojia. Naapurinsakin hän jätti hyvästelemättä, tokkopa ehti koskaan tälle edes kunnolla esittäytymään. Niinpä Paratiisitiellä tavataankin nykyään sanoa, että harva tukalasti silppuroi niin kuin sikalasti-Tulppu-Roi.