23. luukku, toinen osa

Tapahtui vuosia sitten...

Ystävämme Susikoira Roi oli päättänyt, että hänestä tulee suurmies. Ei mennyt aikaakaan kuin Eppu Salminen toivotteli Susikoira Roin tervetulleeksi Ennätystehtaaseen. Susikoira Roi oli päättänyt yrittää kolanjuonnin maailmanennätystä. Pari lasillita meni kevyesti alas, mutta kuten maratoonilla myös kolanjuonnissa tulee seinä vastaan. Kola oli yksinkertaisesti liian hapokasta ja ennätysyritys jäi torsoksi. Susikoira Roi pettyi suoritukseensa.

Susikoira Roi päätti jättää kolanjuonnin, mutta tavoitettaan hän ei kuitenkaan hyljännyt. Hän oli kuullut ystävältään nousevasta lajista nimeltään frisbeegolf, jossa menestyminen olisi huomattavasti helpompaa ja gloria taattua. Seuraavalla viikolla Susikoira Roi lähtikin ystävänsä kanssa frisbeegolfkentälle. Pelit sujuivat hänen ystävällään ja Susikoira Roilla mainiosti, kunnes he tulivat 9. väylälle. Yhdeksännen väylän heittopaikalla oli todella paljon lunta ja jäätä. Onneksi Susikoira Roin ystävä oli varustautunut tähän ottamalla rautakangen mukaan. Kesti tovin, kunnes Susikoira Roi ja hänen ystävänsä olivat saaneet hakattua jään pois, ja heittopaikka oli heittokunnossa. Susikoira Roin ystävä heitti ensiksi luotisuoran heiton korin juurelle. Tämän jälkeen oli Susikoira Roin vuoro. Kiekko lähti kauniisti halkomaan ilmaa, kunnes tuuli nappasi siihen ja vei kiekon toiselle väylälle. Tästä Susikoira Roi raivostui äärimilleen, otti rautakangen maasta ja heitti sen. Kanki lensi suoraan koriin.

Vielä nykyäänkin kuullaan frisbeegolfkentillä puhuttavan seuraavaa: "Harva kangella holaroi niin kuin hangella Kola-Roi