Nostetta ja draamaa

Viikkokisojen suhteen on nyt saatu hyvä rytmi päälle. Tänään kisattiin tuulisessa Meikussa kolmas kisa tämän vuoden puolella. Ja kuten sovittu, kierroksen heikoimman roolissa kirjoitan nyt ajatuksiani kierroksesta.

Kantava teema tämänkin kisan henkisessä taistossa oli positiivisen ja negatiivisen nosteen vaikutus ja miten siihen voi vaikuttaa. Viime viikon kokemuksista oppineena Mikko lähti todella rauhallisesti ensimmäisille väylille ja rentous toikin kaksi birdietä heti alkuun. Positiivinen kierre oli syntynyt!

Yksittäiset heikot heitot eivät Mikkoa saaneet uppoamaan, vaan hän pysyi sitkeästi nosteessa ja heitti heikkojen avauksien jälkeen upeita lähestymis- ja puttausheittoja. Fiilis oli siis aivan eri kuin viime viikolla, jolloin pienikin epäonnistuminen upotti yhä syvemmälle ja holaria vähäisemmät onnistumiset eivät riittäneet mihinkään.

No ei se niin yksinkertaista kuitenkaan ollut. Joonan usko omiin mahdollisuuksiin voittaa ei ollut hyytynyt. Birdie kerrallaan mies kipusi lähemmäksi kärkeä omalla pettämättömän tasaisella tyylillään. Tämä pisti kärkimiehen hermot ja nosteen voimakkuuden koetukselle. Kuultiinpa Mikon suusta väylän 14 jälkeen tilanteen tasoituttua, että "hänen ainoa tavoitteensahan oli päästä eroon bloginpäivitysvastuusta".

Viimeiselle väylälle lähdettiin Joonan johtaessa yhdellä heitolla. Kirjoittajan vastuu oli solahtanut poistamattomasti harteilleni ja myhäilin roolissani jotain herkullisen dramaattista tapahtuvaksi tuntiessani kutkuttavan jännittymisen kärkimiesten kasvoilla. Tilanne vaikutti lähes identtisten avausten jälkeen lässähtäneeltä, Joona veisi taas voiton tavalliseen tapaansa. Mutta mitäs, Joonan kiekko oli tehnyt jäljen lumeen laskeutuessaan, mutta itse kiekkoa ei näkynyt missään! Kiekkoa etsittiin laajalta alueelta ja ihmeteltiin suureen ääneen. Luultavasti sekunnilleen viiden minuutin jälkeen kuului: "Jos ei kiekkoa viidessä minuutissa löydy, plus yks ja uus tiiaus". Ehkä arvaatte, kuka osasi säännöt tarkimmin.

Pelin voitto olikin siis sujahtanut Mikon tarjottimelle. Joona juoksi tiiaamaan kolmatta heittoaan ja me Mikon kans ihmeteltiin elämän käänteitä. "Varokaa!" kajahti ja nostimme katseemme. Värikäs kiekko lensi aivan metsänrajaa pitkin, tiiauspaikalta oikeaa reunaa pitkin, kelojen ja metsän rajoittamasta olemattomasta välistä, välistä jota kukaan ei normaalisti pelaa. Se hipoo puiden oksia, sujahtelee kelojen ohi ja feidaa vasemmalle kahden metrin päähän korista. Uskomatonta! Peli päättyy tilanteeseen 0, 0, +4.

Kierroksen jälkeen käytiin läpi, mitä mielessä liikkuu heittohetkillä, nosteen ollessa hyvä tai huono. Onnistuneen heiton edellytyksenä näyttäisi olevan keskittynyt rentous, usko omiin mahdollisuuksiin ja onnistuneen heiton "näkeminen". Heikossa kierteessä tapahtuu yliyrittämistä, motivaatio puuttuu tai toisaalta ajatellaan, et "nyt on pakko tehdä birdie".

Toivottavasti saisimme frisbeegolfin kautta ajatuksia ja oppeja myös oikeaan elämään. Oppisimme tuntemaan itseämme, miten reagoimme elämän tiellemme asettamiin asioihin, miten saamme ruokittua hyvää kierrettä ja itseluottamusta ja miten pysäyttää negatiivinen kierre jo ennen kuin se on alkanutkaan.

-Ykä

Loppuun metsässä leikkineiden 7v-lapsien sanomaa:
-En tiennytkään että ihmiset pelaa tätä talvella.
-Älkää kiroilko! Me ollaan vielä täällä!