Viikkokisat on taas saatu päätökseen. Kisat tarjosi niin riemun karjahduksia kun myös surun kyyneleitä.
Ennen kisaa sovittiin, että häviäjä kirjoittaa ylistävän tekstin voittajista. Niinhän se sitten on, että minä tässä kirjoittelen ylistävää blogitekstiä teistä. Pojat te olitte parempia! Tulokset -4 ja -3 ovat sen verta kovan luokan tuloksia, että ansaitsette nämä kaikki ylisanat teistä. Olitte voimakkaita, tarkkoja ja onnekkaita. Selvititte alkoholin vaikutuksen, hyytävän kylmän kelin ja pysyitte kasassa kovien paineiden alla.
Miksi minusta ei sitten ollut haastamaan teitä? Frisbeegolf, tuo hieno mahdollisuus elää elämä pienoiskoossa. Jos jokin asia lähtee menemään väärään suuntaan sitä on lähes mahdotonta korjata. Näin kävi tänään. Yksittäiset onnistumiset ei nosta enää päätä pinnalle kun on jo tarpeeksi syvällä. Ensimmäisellä väylällä tehty tuplabogi riitti upottamaan minut tarpeeksi syvälle. Kuten vanha golf kliseekin sanoo: "You can’t win a tournament on the first day, but you can lose it." Tämä sanonta pitäisi aina pitää mielessä. Hienoin asia golfissa on ehkä kuitenkin se, että toisin kuin elämässä, golfissa voi aina mennä uudelleen 1. tiille ja aloittaa nollista. Elämässä ei ole uutta 1. tiitä, joten pitäisi pitää mielessä, että tänään ei voi vielä voittaa elämän turnausta, mutta voi hävitä sen.
Jokainen sydämissään tuntee, ketkä ovat voittajia.
Jos se nyt jollekin jäi epäselväksi niin Putkonen voitti ja Ykä oli toinen.
VastaaPoista-mj
Hyvä kirjoitus, tehdään tästä tapa! Saadaan kierroksen ohessa syntyvät, välillä filosofisetkin mietteet talteen. Ja keskustelua aikaiseksi!
VastaaPoistaItse olen samaa mieltä kirjoittajan kans, että ekalla väylällä ei peliä vielä voiteta ja että negatiivista kierrettä on vaikea pysäyttää. Mut ei se mahdotonta ole ja mun mielestä juuri golffin kautta meidän pitäis sitä harjoitella. Kuten torstain kierroksella mietittiin, golfkierros on kuin pieni elämä itsessään.