Sellasta.

Tänään piti simuloida Mastersin mahdollista kisatilannetta Talin jälkeen. Asetelma oli, että Meilahteen lähdetään 4 heittoa jäljessä Ykää. 1. väylältä varma par ja Ykä töpeksi tuplabogin kierros näytti mahtavalta. 2. väylän par ja 3. väylän birdie näyttivät vaan vahvistavan vallinnutta suuntaa. Sen jälkeen tapahtuu pahin mahdollinen. Kiekkoni, jota käytän 90% draveistani katoaa huonon draivin johdosta jonnekkin 5. väylän avauspaikan taakse. 4 väylän pystyn pelaamaan tulokseen +2, jonka jälkeen olemme Ykän kanssa tasoissa, mutta pahin on jo tapahtunut. Bägissäni ei ole yksinkertaisesti kiekkoa, jolla heittäminen tuntuisi mukavalle. Loppukierros menikin hyvin vaihtelevasti hakien tuntumaa uusiin kiekkoihin. Lopputulos minä +6 ja Ykä -1. Ykä pelasi bogittomasti viimeiset 17 väylää. Peli oli ihailtavan rentoa. Ennakkosuosikin viittaa on helppo asetella Ykän ylle. Onneksi kyseessä oli vain kisasimulaatio. Mastersista ei tule kuitenkaan helppoa uusilla kiekoilla.

Jotain tästä voi oppia myös elämää varten. Elämää ei voi rakentaa vain yhden kortin varaan, vaikka se tuntuisi kuinka varmalta ja hyvältä vaihtoehdolta. Mikään ei ole kuitenkaan niin varmaa kuin epävarmuus.

Lauantaita odotellessa.