Tämän päivän häviäjä, tulevaisuuden voittaja

Hellurei pojat ja varsinkin tytöt, jotka sankoin joukoin tätäkin blogia varmasti lukevat!

On ensimmäistä kertaa minun vuoroni syväluodata tuntojani tämän terapeuttisen blogin kautta. On nimittäin käynyt niin, että hävisin viikkokisan Talin lakeuksilla, väylillä jossa tuuri ei riitä, vaan tarvitaan iso heittokäsi. Tekisipä enemmän mieleni pohtia tulevaa, kuin tökkiä menneitä, mutta luotan siihen, että joku toinen PuTi-veli hoitaa homman Meilahden höntsäilyjen jälkeen.

Oliko tämä nyt keskiviikko mistä pitäisi kirjoittaa? Taitaapi olla. Teksti ilmestyy myöhässä teknisistä syistä. Nakki tekstin kirjoitukseen viuhui PuTin epävirallisen hallituksen taholta jo keskiviikkona. Minulle ei kuitenkaan oltu jaettu kirjoitusoikeuksia, joten tehtävää ei täytetty.

Selittelyt sikseen. Keskiviikko oli kesäisen mahtava päivä, vain huono kierros pilasi tunnelmaa. Minä ja PuTi-veli Mikko J. "Hämppis" Hämäläinen olimme istuneet kokonaista 15 minuuttia Yhtiöoikeuden luentokuulustelussa, Mikko arvatenkin pelikirjaa hioen ja minä tietenkin oikeustieteellisiä pähkinöitä ratkaisten (Mikko, yritysverotuksesta tuli ykkönen). Aurinko paistoi, kun lähdimme Kauppikselta mielet jo Talissa. Voiko upeammin kierros alkaa! Ei voi. Sitä mieltä olivat varmasti Spudelius "Putkonen" ja Ykä "Hyvä Yrkkä" Hynninen-Hänninen, jotka olivatkin jo seitsemisen tuntia (ainakin) meitä Talissa odotelleet. Kun RU-miehelle antaa ohjeita, niin eihän se kuuntele. No, siellä pojat olivat etuajassa, minä ja Mikkokin minuutin etuajassa.

Paidat pois! Aurinko lämmitti ja rusketusraidat aloittivat muodostumisen miehekkäille vartaloillemme kun aloitimme ykkösväylän. Ykän kuvat kyseisestä tilanteesta kelpaisivat varmaan mallitoimistolle jos toisellekin. Äkkiä kuitenkin palasimme fantasioistamme maan pinnalle ja Talin armottomaan erämaahan, jossa hilpeinkin kiekkovekkuli vakavoituu, kun "ei vaan osu kohdilleen".

Pelasin kuin sumussa väylät läpi (en muista mitään), kierros oli kuin autiomaa nääntyneelle. Jano, piina, tuska, ihmiselämän koko tummasävyinen spektri hallitsi mieltäni noin 16. väylälle asti, kunnes Ykä tokaisi: "Sulla on Mikko toi kiekon nokka heittäessä vähän ylöspäin"

No HELKATTI! Kiitos vaan! Johan olen pari kesää pelannut näin ja ihmetellyt, kuinka kiekot nousevat ylös ja tippuvat heittolinjasta n. 100m vasemman suuntaan. Siinä se tuli. Helppo homma. Tähän asti Hämppis, analyyttisen varmasti potentiaalini tunnistaen, on aina manipuloiden sanonut että heitän liikaa ylöspäin. Eli heittoni kaari veisi ylös. Olen yrittänyt sitten heittää alaspäin, mutta ei se kiekko maata pitkin pitkälle lennä. Tämä Ykän yksinkertainen oivallus yhdisti joitain synapseja aivoissani. Hitaasti kipinät alkoivat säristä nupissani: "Ei golf-kiekkoa heitetä kuin ultimate-kiekkoa. Etureunan ei tarvitse osoittaa yläviistoon." Oikeaoppisen heiton kuva alkoi hahmottua mielessäni ja palaset kolisivat kohdilleen.

Loppu on historiaa ja varsinkin tulevaisuutta. Loput heitot onnistuivat kohtuullisesti, uutta tekniikkaa hioen. Tulokset näkyivät jo torstaina Meilahdessa, josta joku PuTi-veli varmasti pystyy kertomaan lissää. Seuraavan blogitekstin jälkeen voitte käydä vielä muuttamassa mieltänne Talvimaster-äänestykseen.

Pitäkää kiekko pyörimässä ja kädet käytössä!