Objektiivinen(ko?) katsaus frisbeegolfiin

Tämän tekstin tarkoitus on hyvin egoistinen.

Tarkoituksena on analysoida omaa peliä verrattuna viikkokisoissa pelaaviin ystäviin. Toivottavasti tämän avulla pystyisin löytämään pelini ongelmakohtia ja sitä kautta antamaan todellisen vastuksen kauden ensimmäisessä masterissa. Ennakkosuosikin paineita ei ainakaan näillä esityksillä tarvitse kantaa harteillaan...

Päivän pelifilosofiana oli tasainen parien tekeminen väylästä toiseen. Alkuinnostus kuitenkin vei voiton ja ensimmäiseltä väylältä huonon lähestymisheiton myötä bogi tuloskorttiin. Aivan normaalisti 2. väylälle oli sitten lähdettävä kirimään bogia takaisin ja tuurilla se onnistuikin birdien muodossa, mutta pelifilosofia näytti murtuneen. Väylästä 3 eteenpäin kuitenkin peli tasottui ja seuraavan 15 väylän aikana 13 väylälle tehtiin tasaisen varma par. Ainoastaan 4. väylän epäonnistuminen lähestymisessä ja 8. väylän tuplabogi toivat tuloskorttiin lämpöasteita. Lopputulos +3 saa kouluarvosanan 7+. Tulos +3 ei meidän peleissä kuitenkaan riittää kovin usein voittoon, joten jotain on parannettava.

Ykä pelaa tällä hetkellä hänen parasta peliään koskaan. Oikea kiekko tuntuu löytyvän lähes jokaiselle heitolle ja kaikki pelin osa-alueet ovat tasapainossa. Ainoa este dominointiin tuntuu olevan pään sisällä. Tänään täydellisen aloituksen jälkeen (-2 kahden väylän jälkeen) peli eteni tasaisesti 14. väylälle, jonka jälkeen tuloskorttiin merkittiin birdie, bogi, bogi. Lopputulos +1 ja jaettu kärkipaikka.

Joona pelasi hyvin hänelle epätyypillisen kierroksen. Kaksi ensimmäistä väylää tuotti tasaisen parin, mutta seuraava par nähtiinkin vastat 10. väylällä. Tähän väliin mahtui birdie-bogi rallia. Lopussa Joonalle kelpasi jaettukin kärkisija Ykän tuodessa sen tarjottimella eteensä.

Frisbeegolf voidaan jakaa 3 osa-alueeseen: draiviin, lähestymiseen ja puttaamiseen. Seuraavaksi yritän analysoida miten taidot jakaantuvat eri osa-alueille jäsenten kesken .

Puttaus. Puttauksessa arvioisin, että viikkokisojen vakiokasvot YJM ovat taitotasoltaan samaa tasoa. Päivän kunto ratkaisee, kenen putit uppoaa parhaiten.

Lähestyminen: Lähestymisheittoja lähestyisin kahdelta kannalta. On olemassa pitkiä lähestymisheittoja ja lyhyitä lähestymisheittoja. Meilahdessa lähestymisheitot ovat yleensä lyhyitä lähestymisiä kun taas Talissa ne ovat usein pitkiä. Pokaalin parhaista lyhyistä lähestymisistä antaisin ehkä Ykälle, jonka varmuus Makon kanssa toimiessa on kaunista katseltavaa. Pitkät lähestymiset onnistuvat mielestäni parhaiten Joonalta varman mutta laajan heittorepertuaarin ansiosta. Tämä osa-alue on erityisen tärkeä mastereissa, joissa kiekko tärisee käsissä ja kaikki yli 2 metrin putit ovat epävarmoja.

Draivaaminen: "Paska draivi on kiekon vika" tällainen ajatus käy usein mielessä huonon heiton jälkeen. Jokainen meistä heittää kiekkoja eri tavalla ja sama kiekko ei ole kaikille sopiva, joten tällä osa-alueella kiekolla on oikeasti vaikutusta. Tämä ei kuitenkaan muuta sitä tosi asiaa, että Ykä heittää helvetin pitkälle tarkasti ja Putkosen kämmen ja rysty on ihailtavan varmoja (kyllä ne lentääkin).

Pelini suurimmat ongelmakohdat liittyvät siis lähestymiseen ja draivaamiseen. Meilahdessa vielä upseilla pärjää hyvin verrattuna muihin heittotapoihin, mutta etenkin Talin pitkillä väylillä bägi suorastaan huutaa 1-2 kiekkoa, jotka lentäisivät kivan ässän. Toivottavasti tämä ei kuulosta itkuvirrelle, jossa pistetään kaikki syy kiekkojen niskaan, Sitä tämän ei ole tarkoitus olla pelaajassa on varmasti vikaa myös, mutta tosi asia on myöskin se, että oma pelini on ollut siitä lähtien aivan sekaisin kun sidewinder katosi Kuopiossa syksyllä. Lähestymisheitoissa kämmen antoi tänään jo lupauksia, eikä ne pitkät putitkaan mitään katastrofaalisia ole olleet.

To do lista, jotta peli alkaa kulkea:

1. Osta sidewinderi, jolla heität aina alle 20m korista

2. Heitä lähestyminen koriin

3. Avaa kalja birdien kunniaksi!

Torstaina mennään sitten pelaamaan tämän kauden ekat pelit Taliin ja toivottavasti siellä jatkuisi tämä kehitys, mikä tänään aloitettiin.