tiistai 21. kesäkuuta 2011

Jukola-raportti 2011

Pussin Tiristäjät osallistui viime viikonloppuna ensimmäistä kertaa seuran historiassa legendaariseen Jukolan viestiin. Joukkueeseen oli valikoitu timanttinen sekoitus kokemusta ja kokemattomuutta: Joona, Pyry, Ykä, Hämppis, Joonas, Mörä ja Jouni. Tavoitteeksi asetettiin maaliin pääseminen ilman hylkäystä (”ja tonnin sakkiin!”) PuTin lähtönumero 1441 oikeutti paikkaan toiseksi viimeisestä lähtörivistä.

Koko joukkue ehti kisapaikalle Virolahdelle seuraamaan lähtölaukauksena ammuttuja Mainilan laukauksia ja Joonan alkukiriä. 1500 hengen lihamuurin takaa startannut tiimin ainoa oikea suunnistaja täytti odotukset loistavasti: sijoitus ykkösosuuden jälkeen 710 krampanneista pohkeista huolimatta. Joona itse löysi tietenkin parannettavaa suorituksestaan, sillä ohi mentiin ainoastaan 731 ukosta.

Pyry lähti kakkososuudelle pimeimpään yöhön ja veti rastiväliaikojen perusteella todella tasapainoisen parituntisen. Loppukiri trikoot nilkoissa lamppu niskassa heiluen oli kuulemma ollut Urheiluruudun kevennyksenä. Kolmosena pisimmän yöosuuden suunnistanut Ykä hilasi joukkueen sijoitusta lähes uskomattomasti yli sadalla ylöspäin. Louhentien Lakasen osuussijoitus 602 oli porukan paras, pienet sille! Kumpikin yöosuuden suunnistaja saa olla enemmän kuin tyytyväinen omaan panokseensa.

Neljäntenä irti päästetty Hämppis ei ollut ikinä leimannut emittiä, ja viimeiset sanat teltassa ennen lähtöä osuudelle olivat: ”En oo koskaan juossu metässä.” Näistä lähtökohdista kisan kovin ylisuorittaja toi viestin vaihtoon huikealla ajalla voittaen loppukirissä muun muassa kisan voittaneen Haldenin ankkurin. Viitososuudelle starttasi Joonas, joka voi epäröimättä sanoa löytäneensä enemmän rasteja kuin kukaan muu tästä joukkueesta. Hajontarastit nimittäin kierrettiin aina varsin tarkasti jokainen ennen oman rastin löytymistä. Osuusaika ei mairittele, mutta tärkein, eli diskauksen välttäminen onnistui ja kaiken huipuksi sijoitus pysyi edelleen alle tuhannen.

Mörä ja ankkuri Jouni joutuivat lähtemään osuuksilleen yhteislähdöissä. Herrat eivät tungosta säikkyneet, vaan molemmat nostivat joukkueen sijoitusta tuloslistalla. Äkkinäinen voisi vetää johtopäätöksen, että yhteislähdöt sopivat PuTille. Kuutososuudella Mörä piti yllä Cooper-mestarille sopivaa tahtia, mutta spekuloi silti parin pummin aiheuttamaa ajanhukkaa. Lopputulos oli kuitenkin erinomainen. Erityismaininta kovimmasta loppukiristä, viimeiseltä rastilta maaliin 3:05 min/km, eli noin neljän tonnin kuupperivauhtia. Jouni paahtoi ankkuriosuudella tietämättä, oliko kaksi edellistä ukkoa edes saanut hyväksyttyä tulosta. Miehen itselleen asettama neljän tunnin tavoite oli paperia, kun lopullinen maalileimaus lyötiin alle kahden ja puolen tunnin osuusajalla.

Pussin Tiristäjien loppuaika oli 14:11:32 ja sijoitus 892. Käsittämätöntä. Kiitos hienolle tiimille, kotijoukoille sekä paikan päällä tsempanneille Annille ja DI Henkalle!

Scouttaus ensi vuoden Jukolaa varten on aloitettu. Virallinen tavoite on vielä kirjaamatta, mutta tämänvuotista sijoitusta lähdetään ilman muuta parantamaan.

Seuraavana suuri tapahtuma PuTin kalenterissa on juhannus, sitä seuraava Hietsu Beach Ultimate heinäkuun puolivälissä. Kohtalaisen hieno kesä tulossa!

keskiviikko 8. kesäkuuta 2011

Suunnistus

Kävin tiistaina kuntorasteilla. Tässä joitain huomioita:

- ei kannata lähteä shortseissa
- kannattaa olla juomista, jos lämpötila on +27
- 6 kilometrin rata on kuusi kilometriä linnuntietä
- kannattaa käydä kakalla ennen suoritusta
- kompassi käteen lompakon, kännykän ja avainnipun sijaan
- kannattaa opetella karttamerkit
- kannattaa opetella lukemaan korkeuskäyriä
- eka suunnistus vuosiin kannattaa suunnistaa muualla kuin laskettelurinteiden maastossa

Vaikka varustus ja valmistautuminen olivat mitä olivat, oli kokemus mahtava mutta avartava. Ennen ykkösrastia molemmat kengät olivat märät, matkalla kakkoselle luulin auringon olevan enemmän lännessä kuin etelässä ja eksyin polun väärälle puolelle harhailemaan, mutta loput kymmenen rastia löytyivät hienosti. Onnistunut reittivalinta ja rastin löytäminen juuri sieltä mistä sen kuvittelee löytävänsä sai ainakin minussa aikaan spontaaneja ilon hihkaisuja.

Arvioin liikkuneeni yli kymmenen kilometriä, mitä tavallaan puoltaa myös loppuaikani tunti viisikymmentä. Kunto loppui jossain ysirastin tienoilla, ja viimeistään nousu laskettelurinteen hissilatua ylöspäin meni kävelyksi. Totesin silti, että tällä kokemuksella on parempi vetää varman päälle hyvien kiintopisteiden kautta kuin yrittää lyhyempää reittiä jonkin tiheikön läpi ja eksyä suunnasta. Absoluuttisten tulosten valossa reissusta ei jäänyt paljon kertomista, mutta menestyksen siemen on nyt kylvetty ja satoa korjataan puolentoista viikon päästä viitososuudella, jonne ei tarvitse lähteä yhteislähdössä, vai mitä?

Tiistairastit on suosittu tapahtuma.

torstai 2. kesäkuuta 2011