Published with Blogger-droid v1.6.9
perjantai 30. syyskuuta 2011
keskiviikko 28. syyskuuta 2011
Putkoseksi Putkosen paikalle
Tänään kokoonnuimme Meilahteen klo 7.15 pelaamaan preMikonpäiväpelejä. Edustus oli ajankohtaan nähden loistava. Paikalle olivat saapuneet prepäivänsankarit sekä Ykä.
Pelit lähtivät käyntiin auringon noustessa klo 7.17. Ensimmäisten kolmen väylän jälkeen tilanne oli Ykä 0, Hämppis 0 ja Mörä +1 (henkisesti -1, kahden painavan kilautuksen takia). 4. väylällä todistettiin sitten eräänlaista historiaa. Se minkä takia muscle bros on muscle bros johtunee yksinkertaisesti siitä, että kukaan muu ei kykene tekemään Meilahden 4. väylälle birdietä. Ykä siis liittyi tähän harvinaiseen kerhoon! Toisin kuin ensimmäinen birdie tälle väylälle, tämä ei ollut sattumaa. Ehkä hieman onnekas, mutta ei sattumaa. Heitto lähti juuri oikeassa profiilissa aukean vasenta reunaa viistäen, ohittaen oksia eri muotoisista ja kokoisista väleistä liitäen aina 6 metrin päähän korista. Tästä varma putti sisään ja jäsenhakemus oli hyväksytty Meilahti birdie clubiin (MBC), johon oikeutettuja ovat jokaisen väylän joskus birdanneet Meilahdessa.
Peli ei kuitenkaan loppunut tähän vaan tasaista puurtamista jatkettiin ja tilanne etu 8 jälkeen oli Ykä -2 (birdie myös mallikkaasti 7. väylälle) Hämppis 0 (par-juna) Mörä +3(mahtava birdie 7- väylälle, mutta harmittava +2 väylälle 8).
12. väylälle tultaessa Ykä ei ollut luopunut honoreista vielä kertaakaan, mutta 12. väylällä Ykä teki "birdiesta bogiin" ja kunnian seuraavan väylän avaamiseen otti Hämppis, joka oli uskomattoman tasaisesti pitänyt varianssin nollassa tähän asti. Kunniasta häkeltyneenä avaus 2,5 metriin ja juna oli tullut päätepysäkille. Ykän hävitessä "uudet väylät" kolmella heitolla oli tilanne kääntynyt seuraavanlaiseksi Hämppis -1, Ykä 0, Mörä +7(?). Ykä pääsi vielä viimeisellä väylällä kokeilemaan tilanteen tasoittamista 8 metrisellä putilla mutta putti kohosi turhan korkealle. Lopputulokset siis pysyivät samoina.
Kierroksen jälkeen allekirjoittaneella oli olo kuin Putkosella konsanaan. Kierroksen tulos:
15 paria (12 nostoa ja 3 <5 metristä) ja 1 birdie ja eikun duuniin paiskimaan excelin pariin, joten vapise Putkonen!
Huomenna pelataan sitten Mikonpäiväpelit klo 7.00. Tarjolla kahvetta ja pullaa!
lauantai 24. syyskuuta 2011
Laajavuori DGP
On ollut viime aikoina hyvä fiilis pelata. Epäonnistuneet heitotkin ovat pomppineet suotuisasti ja hazardiyritykset ovat menneet merkittävällä prosentilla ryteiköistä läpi. Laitoin siksi Loton vetämään, ja kyllä! Kolme ja lisänumero oikein! Lottovoiton todennäköisyys on siis suurempi kuin holarin, mot.
Tänään avattiin todellakin Laajavuori DGP. Kävin korkkaamassa sen välittömästi. En ehtinyt yksiinkään radanrakennustalkoisiin viimeisen kuukauden mittaan, mutta kun rata on valmis, aikaa löytyi heti. Kirjoitan tämän lokikirjamerkinnän päiväkirjanomaisesti, jotta voin palata päivän tunnelmiin myöhemmin.
Sää oli kuin morsian, siispä aurinkolasit nenälle ja pyörällä liikenteeseen. Morsian vaihtoi seesteen sateeseen noin minuutin polkemisen jälkeen, ja perille päästyäni olin poksereita myöten märkä. Kuivattelin hetken ja odottelin pelikavereita Mertasta, Laitista, Kettusta ja Patea, joiden pelikokemus vaihtelee nollasta pelikerrasta noin kymmeneen.
Kuten kuvasta näkyy, tarjolla on enimmäkseen pitkää siivua. Lainasin kiekkoja peliseurueen noviiseille ja pelasin pelkistetyllä bägillä, mikä ei tosin suuremmin eroa normaalitilanteesta: yli kasikymppiset Star Destroyerilla ja loput Star Makolla.
Väylät:
1-2. Pitkää ja avointa, Muscle Brolle helpot pirkut
3-6. Hauskoja pikku metsäväyliä, joissa suora heitto on valttia
7. Viiskytmetrinen neppi, paperilla helppo, mutta korkeusero arviolta +15m
8-9. Tiukkaa metsäväylää, ob vaanii
10-13. Metsää, mutta selkeät ja tilavat heittoväylät
14. Tii hiihtohissin yläasemalta laskettelurinteeseen, härski doglegi vaatii määrämittaisia heittoja
15. 113 metriä loivaan alamäkeen, ehdoton holariväylä
16. Väylien Väylä. Tämän näkemistä ja pelaamista kannattaa odottaa. Pituutta 184 metriä ja korkeusero -50. Kivesten koko kasvaa julmista heitoista ja kiekkojen määrä bägissä vähenee samassa suhteessa.
17. Alkupuolikas väylästä kapealla metsäväylällä ja kori aukealla.
18. Simppeli väylä loivaan alamäkeen, johon saa vielä kerran tempoa täysillä.
Oma kumulatiivinen tulos oli +6 (011110134 444566656 = 2 birdie, 9 par, 6 bogey, 1 dbl). Kaikki kuusi bogeyta johtuivat huolimattomista lähestymisistä, kaksi meni yli ja neljä jäi vajaaksi. Kasiväylän tuplabogissa ainoa hyvä heitto oli kymmenen metrin putti. Kokonaisuudessaan voi olla ihan tyytyväinen, koska Laukaan ykköspelaajan tekemä rataennätys on par.
Etuysin lopun tunarointi meinasi harmittaa ja viedä peli-ilon. Onneksi väylän 12 tiiauspaikka on Matti Nykäsen hyppyrimäen vieressä. Siellä oli meneillään mäkihypyn kesä-SM, katsojia ehkä kolme ja tiipaikan vieressä yksinäinen makkarateltta. Otettiin pelimakkarat ja katseltiin tihkusateessa, kun Matti Hautamäki hyppäsi koekierroksella 93 metriä. Tilanne oli niin absurdi, että tuli väkisin hyvä mieli.
Aloittelijoiden kanssa pelaaminen on todella letkeää, koska
- olet paras
- osaat neuvoa muita
- näet välittömästi kehityksen ja onnistumisen riemun
- ei tarvitse kiristellä ja kisailla, mitä tulee tehtyä väkisinkin kun pelaa samantasoisten kanssa
Kokonaisuutena Laajavuori on onnistunut. Vaaditaan monipuolista heittoarsenaalia ja taitoa pelata sekä täysillä että seiftaillen. Laskettelurinteen maasto vetää aika hapoille, esimerkiksi 13-14 -välinen siirtymä on pitkä ja kivinen, mutta siihen ei ole voitu tehdä väylää ilmeisesti bmx-radan takia. Rata on raskas myös heittää, koska väylät ovat niin pitkiä. Yritettiin Mertasen kanssa lähteä kiertämään toista kertaa, mutta väsähdettiin kakkosväylälle. Nyt on sivut kippeet ja reijet puhki.
Mehustelen kohtalaisen paljon ajatuksella PuTin suur-Jyväskylän alueen kiertueesta esimerkiksi ensi kesänä hyvien kelien aikaan... Parinkymmenen kilometrin säteellä löytyy 6-Harju, 9-Vihtavuori, 18-Laajavuori ja 22-Peurunka. Sitä ennen kuitenkin suurkisat Hesassa, tuolla Märkä-Simon kotikaupungissa, jo kolmen viikon kuluttua!
Tänään avattiin todellakin Laajavuori DGP. Kävin korkkaamassa sen välittömästi. En ehtinyt yksiinkään radanrakennustalkoisiin viimeisen kuukauden mittaan, mutta kun rata on valmis, aikaa löytyi heti. Kirjoitan tämän lokikirjamerkinnän päiväkirjanomaisesti, jotta voin palata päivän tunnelmiin myöhemmin.
Sää oli kuin morsian, siispä aurinkolasit nenälle ja pyörällä liikenteeseen. Morsian vaihtoi seesteen sateeseen noin minuutin polkemisen jälkeen, ja perille päästyäni olin poksereita myöten märkä. Kuivattelin hetken ja odottelin pelikavereita Mertasta, Laitista, Kettusta ja Patea, joiden pelikokemus vaihtelee nollasta pelikerrasta noin kymmeneen.
Kuten kuvasta näkyy, tarjolla on enimmäkseen pitkää siivua. Lainasin kiekkoja peliseurueen noviiseille ja pelasin pelkistetyllä bägillä, mikä ei tosin suuremmin eroa normaalitilanteesta: yli kasikymppiset Star Destroyerilla ja loput Star Makolla.
Väylät:
1-2. Pitkää ja avointa, Muscle Brolle helpot pirkut
3-6. Hauskoja pikku metsäväyliä, joissa suora heitto on valttia
7. Viiskytmetrinen neppi, paperilla helppo, mutta korkeusero arviolta +15m
8-9. Tiukkaa metsäväylää, ob vaanii
10-13. Metsää, mutta selkeät ja tilavat heittoväylät
14. Tii hiihtohissin yläasemalta laskettelurinteeseen, härski doglegi vaatii määrämittaisia heittoja
15. 113 metriä loivaan alamäkeen, ehdoton holariväylä
16. Väylien Väylä. Tämän näkemistä ja pelaamista kannattaa odottaa. Pituutta 184 metriä ja korkeusero -50. Kivesten koko kasvaa julmista heitoista ja kiekkojen määrä bägissä vähenee samassa suhteessa.
17. Alkupuolikas väylästä kapealla metsäväylällä ja kori aukealla.
18. Simppeli väylä loivaan alamäkeen, johon saa vielä kerran tempoa täysillä.
Oma kumulatiivinen tulos oli +6 (011110134 444566656 = 2 birdie, 9 par, 6 bogey, 1 dbl). Kaikki kuusi bogeyta johtuivat huolimattomista lähestymisistä, kaksi meni yli ja neljä jäi vajaaksi. Kasiväylän tuplabogissa ainoa hyvä heitto oli kymmenen metrin putti. Kokonaisuudessaan voi olla ihan tyytyväinen, koska Laukaan ykköspelaajan tekemä rataennätys on par.
Etuysin lopun tunarointi meinasi harmittaa ja viedä peli-ilon. Onneksi väylän 12 tiiauspaikka on Matti Nykäsen hyppyrimäen vieressä. Siellä oli meneillään mäkihypyn kesä-SM, katsojia ehkä kolme ja tiipaikan vieressä yksinäinen makkarateltta. Otettiin pelimakkarat ja katseltiin tihkusateessa, kun Matti Hautamäki hyppäsi koekierroksella 93 metriä. Tilanne oli niin absurdi, että tuli väkisin hyvä mieli.
Aloittelijoiden kanssa pelaaminen on todella letkeää, koska
- olet paras
- osaat neuvoa muita
- näet välittömästi kehityksen ja onnistumisen riemun
- ei tarvitse kiristellä ja kisailla, mitä tulee tehtyä väkisinkin kun pelaa samantasoisten kanssa
Kokonaisuutena Laajavuori on onnistunut. Vaaditaan monipuolista heittoarsenaalia ja taitoa pelata sekä täysillä että seiftaillen. Laskettelurinteen maasto vetää aika hapoille, esimerkiksi 13-14 -välinen siirtymä on pitkä ja kivinen, mutta siihen ei ole voitu tehdä väylää ilmeisesti bmx-radan takia. Rata on raskas myös heittää, koska väylät ovat niin pitkiä. Yritettiin Mertasen kanssa lähteä kiertämään toista kertaa, mutta väsähdettiin kakkosväylälle. Nyt on sivut kippeet ja reijet puhki.
Mehustelen kohtalaisen paljon ajatuksella PuTin suur-Jyväskylän alueen kiertueesta esimerkiksi ensi kesänä hyvien kelien aikaan... Parinkymmenen kilometrin säteellä löytyy 6-Harju, 9-Vihtavuori, 18-Laajavuori ja 22-Peurunka. Sitä ennen kuitenkin suurkisat Hesassa, tuolla Märkä-Simon kotikaupungissa, jo kolmen viikon kuluttua!
perjantai 23. syyskuuta 2011
Se hetki lähenee
Kävin pelaamassa äsken neljä kertaa Harjun kuusiväyläisen. Yksi 59 metrin avaus alarautaan ja 57-metrinen pompun kautta tolppaan. Joskus sen on pakko osua...
Huomenna aukeaa Laajavuoreen 18-väyläinen (3 km Jyväskylän keskustasta). Käyn koeajamassa ja raportoin.
Huomenna aukeaa Laajavuoreen 18-väyläinen (3 km Jyväskylän keskustasta). Käyn koeajamassa ja raportoin.
perjantai 16. syyskuuta 2011
Terveiset etelänleiriltä!
Hyvät kanssaPuTilaiset!
Aurinkoiset terveiset täältä maailman ilmastollisesta frisbeegolfin kehdosta! Nyt jalkauduttuani Portugalin pääkaupunkiin Lissaboniin ja suoritettuani reilun kahden viikon maastokartoituksen on surullinen velvollisuuteni ilmoittaa, ettei Portugalissa ole osattu hyödyntää otollista ilmastoa frisbeegolfin edistämiseen. Luettuani Pimp My Drive -ketjua valistunut arvioni on, että suomalainen draivi suoritettuna portugalilaisessa lämpötilassa kantaisi noin 10 merkityksellistä metriä pidemmälle. Epäilen, että itsekin pääsisin jo melkein Muscle Bros -faniklubiin, mikäli suorittaisin karsintaheittoni täällä.
Täydellistä sopeutumista Portugalilaiseen hitaaseen kävelytyyliin ja rentoon opiskeluun ovat vaikuttaneet suunnattoman suuret vieroitusoireet, jotka ovat aiheutuneet frisbeegolfin pelaamattomuudesta. Tietoisuus tulevasta kovatasoisesta määsteristä Suomessa sekä 54 sivullista Pimp My Drive -analyysiä ovat saaneet vieroitusoireet tasolle, joka sai minut kartoittamaan jo Sveitsiläisiä ratoja (http://www.swissopen.discgolf.ch/about.htm) ja analysoimaan lentolippujen hintoja (n.130 e meno-paluu).
Kotikampukseni välittömässä läheisyydessä sijaitseva, useita vuosia sitten valmistunut, golfkenttä, jossa kukaan paikallinen opiskelija ei ole havainnut ainuttakaan pelaajaa on saanut minut myös pohtimaan frisbeegolfradan perustamista alueelle. Alla oleva alustava projektiaikataulu kuitenkin havainnollistaa kuinka paikallishallinnon joustamattomuus aiheuttaa yksikkökustannuksen nousun yksittäisen pelipäivän osalta liian suureksi. Ottaen lisäksi huomioon kentän suhteellisen pitkän etäisyyden Suomeen, on investoinnin järkevyyttä pitkällä aikajänteellä harkittava suuresti.
Toinen mahdollisuus on toki seuraava:
Todellisuus kuitenkin lienee ikävä kyllä lähempänä seuraavankaltaisen jumppanauhan hankinta ja sen avulla draivin liikeradan vahvistaminen tulevia talvimäästereitä silmälläpitäen!
Aurinkoiset terveiset Suomeen ja tsemppiä pelin kehitystyöhön!
-JP
Aurinkoiset terveiset täältä maailman ilmastollisesta frisbeegolfin kehdosta! Nyt jalkauduttuani Portugalin pääkaupunkiin Lissaboniin ja suoritettuani reilun kahden viikon maastokartoituksen on surullinen velvollisuuteni ilmoittaa, ettei Portugalissa ole osattu hyödyntää otollista ilmastoa frisbeegolfin edistämiseen. Luettuani Pimp My Drive -ketjua valistunut arvioni on, että suomalainen draivi suoritettuna portugalilaisessa lämpötilassa kantaisi noin 10 merkityksellistä metriä pidemmälle. Epäilen, että itsekin pääsisin jo melkein Muscle Bros -faniklubiin, mikäli suorittaisin karsintaheittoni täällä.
Täydellistä sopeutumista Portugalilaiseen hitaaseen kävelytyyliin ja rentoon opiskeluun ovat vaikuttaneet suunnattoman suuret vieroitusoireet, jotka ovat aiheutuneet frisbeegolfin pelaamattomuudesta. Tietoisuus tulevasta kovatasoisesta määsteristä Suomessa sekä 54 sivullista Pimp My Drive -analyysiä ovat saaneet vieroitusoireet tasolle, joka sai minut kartoittamaan jo Sveitsiläisiä ratoja (http://www.swissopen.discgolf.ch/about.htm) ja analysoimaan lentolippujen hintoja (n.130 e meno-paluu).
Kotikampukseni välittömässä läheisyydessä sijaitseva, useita vuosia sitten valmistunut, golfkenttä, jossa kukaan paikallinen opiskelija ei ole havainnut ainuttakaan pelaajaa on saanut minut myös pohtimaan frisbeegolfradan perustamista alueelle. Alla oleva alustava projektiaikataulu kuitenkin havainnollistaa kuinka paikallishallinnon joustamattomuus aiheuttaa yksikkökustannuksen nousun yksittäisen pelipäivän osalta liian suureksi. Ottaen lisäksi huomioon kentän suhteellisen pitkän etäisyyden Suomeen, on investoinnin järkevyyttä pitkällä aikajänteellä harkittava suuresti.
-JP
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)