Maboonkrong, kavereiden kesken MBK on Thaimaan Bangkokissa sijaitseva seitsenkerroksinen ostoshelvetti. Tämä tarina sai alkunsa siellä noin kuukausi sitten ja ympyrä sulkeutui tänään samassa paikassa.
Pussin Tiristäjät ry:n rahastonhoitaja lähti juhannuksen jälkeen vaimoineen häämatkalle Kaakkois-Aasiaan. Ohimennen MBK:n vilinässä osui silmään mainos, jossa luvattiin lippis+brodeeraus 350 bahtilla, eli vajaalla yhdeksällä eurolla. Hyllyillä oli trendikkäitä snapbackeja kaikissa sateenkaaren väreissä.
Siitä lähti itämään suunnitelma jo kauan ajatuksissa olleen tiimipäähineen teettämisen toteutuksesta. Oli tiedossa, että häämatka tulisi aikanaan päättymään Bangkokiin, joten lippikset olisi mahdollista teettää ennen kotiinlähtöä. Niinpä rahastonhoitaja alkoi visioida PuTi-snapbackia.
Matkan edetessä muistikuvat pikkuisesta lippiskojusta muuttuivat uljaiksi mielikuviksi hienosta brodeerausverstaasta, jossa jokainen asiakkaan toive toteutuu värivalinnoista fonttidesigniin. Kyllä mä hoidan -henkeä uhkuen rahastonhoitaja kyseli seura-aktiiveilta tilauksia ja lopulta päädyttiin teettämään 14+10 kappaleen ensipainos. Rahastonhoitaja hoiti myös varsinaista tointaan ja tarkasti tilin saldon ennen suorittamista, mikä olikin hyvä, koska laarinpohjia raavittiin. Onneksi rakas vaimo sekä hallitustoverit antoivat vääntää velkavipua.
Rahastonhoitaja ja vaimo suuntasivat lippiskojulle. Paljastui, että tarjous, jonka varaan suunnitelmat oli rakennettu, koski tavallisia rutkulalippiksiä ja brodeeraukseen sisältyi yhdestä kolmeen kirjainta. Snapback suunnitelluilla painatuksilla olisi viidentoista euron luokkaa. No, hintahan oli edelleen kilpailukykyinen, mutta rahastonhoitajan muistikuvien vihreä-valkoista lakkia ei ollut missään. Oli vain vaaleanvihreitä ja niitäkin liian vähän eikä lisää kuulemma saanut.
Sekunnin murto-osien aikana mielessä muototui anteeksipyytelevä viesti, ettei lippishomma pojat
nyt onnistunutkaan. Vaimo luki tilanteen täysin oikein ja otti homman näppiin. Lähdettiin metsästämään lakkeja muista kojuista. Rahastonhoitaja oli skeptinen, mutta vaimo uskoi asiaansa ja niinpä kohta löytyi myyjä, joka lupasi järjestää 20 musta-vihreää lakkia puolessa tunnissa. Väri vaihtui, mutta parempaan päin, näin väitän.
Lupaus piti ja kohta brodeerauskioskiin kiikutettiin pariakymmentä törkeän hienoa snapbackia. Siellä seurasi pienimuotoinen neuvonpito logosta, muista painatuksista sekä hinnasta ja lopulta päästiin alle kymmenen euron kokonaiskustannukseen lakkia kohden.
PuTin alihankkijalle tilauksella oli suuri työllistävä vaikutus. Ompelukoneessa pyörivät PuTi-lippikset toivat uteliaita katsojia ja sitä myötä lisää tilauksia. Ohikulkijat arvuuttelivat, onko lakin tuleva omistaja espanjalainen ja viimeinen kirjain i:n sijaan o tai a, tai tuleeko valmiin nelikirjaintekstin perään itänaapurin hengessä vielä n.
Näillä lippiksillä kelpaa elvistellä Suomen kesässä ja todennäköisesti talvessakin!
Terveisin
Rahastonhoitaja
Ps. Visa-kortin ominaisuudessa toimineille Annulle, Ykälle, Joonalle ja Mikolle vielä kiitokset.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti