lauantai 31. joulukuuta 2011

Tilinpäätös ja vuosikatsaus

On vuoden viimeinen päivä ja aika kerrata kuluneen vuoden tapahtumat. Vuosi alkoi helmikuussa Pussin Tiristäjien ei legendaarisella mutta vähintäänkin perinteiseksi muodostuneella kyykkäyksellä Tampereen Hervannassa. Samaan aikaan pidettiin Pussin Tiristäjät ry:n perustamiskokous. Turnauksessa oltiin kahden joukkueen taktiikalla, mutta kummankaan joukkueen taktinen osaaminen edellisen illan palavereissa ei yltänyt Raimo Helmisen tasolle. Geim wos tait mutta joukkueet karsiutuivat alkusarjassa.

Vuoden aikana kilpailtiin ei perinteisissä mutta vähintäänkin legendaarisiksi muodostuneissa frisbeegolf-majoreissa. Tänä vuonna pelattiin myös cup-pisteistä ja tilanne oli kutkuttavan jännittävä vielä neljännen majorin viimeisellä väylällä, jolloin allekirjoittaneella oli mahdollisuus voittaa cup, mutta katkerasti Ykä vei voiton viimeisellä väylällä. Majorin voittoon ylsivät Hämppis Talvimastereissa, Putkonen Tukholman Mastereissa, Ykä Spude Memorialissa ja sama mies The Mastersissa.

KY City Challengessa PuTilla oli kaksi joukkuetta. Kagosjoukkue oli loistokkaasti viides ja ygösjoukkue voitti naisten sarjan.

Kaksi innokasta putilaista pyöräili keväthuumassa Helsingistä Jyväskylään kolmessa päivässä. Perille saavuttiin puoli kymmenen aikaan illalla, syötiin, lähdettiin kapakkaan ja sitten junalla kotiin.

Tukholmassa sattui ja tapahtui. Frisbeegolfturnauksen jälkeiset huikeat voitonjuhlat ovat kaikilla varmasti hyvässä muistissa.

Jukolaan lähdettiin viimeisen rivin lähtönumerolla tavoitteena varovasti tonnin sakkiin. Matkan varrella suoritukset vaihtelivat loistavasta suunnistamisesta koko tapahtuman hitaimpaan rastiväliaikaan vitososuuden alkurasteilla. Ei tullu pummeja ja sijoitus upea 891.

Kesäkuussa PuTi teki aluevaltauksen lajeihin, joissa kuuluu syöttää kaverille. Laji päätettiin valita läheltä frisbeenmuotoista sydäntä. Ensimmäisenä mieleen tuli ultimate. Asetettiin tavoite voittaa ottelu Hietsu Beach Ultimate -turnauksessa. PuTi sijoittui hienosti ja upeasti seitsemänneksi parhaaseen kolmannekseen. Tästä syttyi kipinä myös hallisarjan pelaamiseen. Tilinpäätöshetkellä PuTi johtaa sarjaa.

Pussin Tiristäjät sai ry-statuksen marraskuussa. Kyllä nyt kelpaa lähteä Jukolaan rekisteröitynä yhdistyksenä.

Tavoitteet vuodelle 2012:
  • voittaa hallisarja ultimatessa
  • kyykässä 32. sakkiin
  • KYCC:n voitto
  • 700. sakkiin Jukolassa
  • frisbeegolf: ulkomaanreissu(t), Jyväskylän masters, putti kuntoon


KUTSU

Pussin Tiristäjät ry:n sääntömääräinen vuosikokous Tampereella 10.2.2012 New Yorkissa klo 16.

Répondez s'il vous plaît champ de commentaire.

Tiristajat du sac gouvernement

maanantai 19. joulukuuta 2011

19. luukku: Ja vain rakkaudest lajiin

Tuttu jengi kasassa ja vuoden ylivoimaisesti huonoin pelisää. Parigolffissa pari Mikko-Ykä näytti, miten kokemus ja ahkera treenaus antavat ylivoimaisen etulyöntiaseman tosipaikan tullen. Kiitos peleistä, hullua puuhaa!
Published with Blogger-droid v1.7.4

torstai 15. joulukuuta 2011

15. luukku: Meilahden uusi rataennätys

Sunnuntaina saimme syksyn aikana vakiintuneeseen pelikaksikkoomme arvostetun vierailijan. Henkka lähti kanssamme parantamaan orastavaa darraa parhaalla mahdollisella tavalla.

Tiedä sitten oliko syynä Henkan luoma paine/helpotus, mainio sää vai peräti 11 pelaamatonta päivää, peli kulki minulla tulosten valossa paremmin kuin milloinkaan ennen. Tulokseksi lopulta -7. Birdiet muistaakseni väylille 2, 5, 7, 8, 11, 13, 16. Peli ei kuitenkaan ollut lähelläkään täydellistä; Kierrokseen mahtui mukaan peräti kaksi kahden metrin ohiputtia. Lisäksi kaksi kilautusta kauemmista puteista.

Mietittiin, että kun vuonna 2011 on takana nyt 65 pelipäivää, niin sehän tarkoittaa saman tien, että vähintään saman verran on ollut hyviä päiviä! Peli-iloa kaikille!

keskiviikko 14. joulukuuta 2011

14. luukkå

Jossain vaiheessa elämää on hyväksyttävä se tosiasia, että ei tässä ihan mitään nuoria kettuja enää olla. Ikä painaa ja niveliä kolottaa. Tämän päivän videolla päästään seuraamaan semmosta urheilua, joka pitää huhujen mukaan liikkuvat osat kunnossa. Ei olla moneen kuukauteen kokeiltu mitään uutta, oisko tässä seuraava laji? Näkisin että esimerkiks Penttinen vois olla tässä aika vahva.

sunnuntai 11. joulukuuta 2011

sunnuntai 4. joulukuuta 2011

4. luukku

Neljännen luukun takaa paljastuu kuvamateriaalia PuTi:n ultimatetreeneistä edelliseltä viikolta.

lauantai 3. joulukuuta 2011

torstai 1. joulukuuta 2011

1. luukku

On joulukuun ensimmäinen ja aika avata Pussin Tiristäjien iloisen joulukalenterin ensimmäinen luukku! Interaktiivisen kalenterimme luukun takaa paljastuu jouluaattoon saakka joka päivä uusi yllätys. Jokainen kirjoitusoikeudellinen voi osallistua joulukalenterin tekemiseen ja lisätä uuden postauksen kunakin päivänä, kuka vain ensimmäisenä ehtii!

Ensimmäisen luukun takana on pehmeä ja lämmin paketti. Toivottavasti se tuo meille kaikille jouluista mieltä näihin synkkiin ja pimeisiin alkutalven hetkiin!

maanantai 28. marraskuuta 2011

Juhlapelit!

Juhlistamme blogin hurjaa suosiota pelaamalla aamupelit Meikussa huomenna tiistaina klo 7.15. PuTi tarjoaa aamuteen.

Aamun säästä on tulossa selkeä ja pirtsakka. Sovitaan ennen peliä, kuka kirjoittaa blogitekstin.

Tervetuloa!

PS. Mulla takana tänä vuonna 84 kierrosta, pelitahdin on kiihdyttävä loppuvuodeksi!

maanantai 14. marraskuuta 2011

Pussin Tiristäjät ry!

Pussin Tiristäjät on vihdoin rekisteröity yhdistys! Jea!

Huomenna siis juhlapelit klo 7.15 Meikussa. PuTi tarjoaa osallistujille teen ja pullan!

lauantai 22. lokakuuta 2011

Nimitys





Pussin Tiristäjät on päättänyt asettaa Jouni Markkasen ehdokkaakseen SYL:n puheenjohtajakisaan. Jouni tunnetaan hyvänä jätkänä, PuTin kyykkä- ja pesäpallojaostojen aktiivina sekä painijaoston varapuheenjohtajana. Jouni on kotoisin Siilinjärveltä ja hän on käynyt autokoulun takavetoisella autolla.

http://jounimarkkanen.fi/

Pussin Tiristäjien toivomuksesta Jounin kotisivujen edustuskuvaan on lisätty Puijon torni.

torstai 20. lokakuuta 2011

The Masters 2011 Häviäjän postaus

Vuoden rytmittyminen neljän major-turnauksen ympärille on paperilla todella hauska ajatus: pelataan vähän frisbeegolfia kavereiden kanssa, juodaan kaljaa ja voittaja saa kiertopalkinnon kaappiin vuodeksi. Viikonloppuna pelattiin The Masters 2011, jonka Ykä voitti yhden heiton erolla ennen Hämppistä. Pesonen oli kolmas ja minä-Joonas neljäs. Ihan hauskat pelit, mutta päällimmäinen tunnelma on vitutus. Mistä tämä majorin jälkeinen vitutus (MJV) oikein johtuu?

Tänä vuonna kisattiin ennätysmäisen rennossa tunnelmassa. Pelaaminen oli koko ajan melko hauskaa, vaikka jäin kärjestä tasaisesti koko ajan. Mastersin jälkeisiin parigolfkisoihin oli tulossa huomattava määrä osanottajia, ja varsinaisen kisan viimeisiä väyliä pelatessa oli ihan oikean kilpailun makua, kun media ja katsojat seurasivat poolia. Siitä huolimatta voittaja ei kehtaa tuulettaa ratkaisuputin jälkeen, koska muita pelaajia vituttaa hävitä ja muita vituttaa kun voittaja ei kehtaa tuulettaa.

Palataanpa kesäkuuhun. Tukholman Masterseissa Putkonen voitti, eikä häviö harmittanut minua paljoa (ainakaan muistaakseni). Kaikki pelaajat olivat kiertäneet radan tasan yhtä monta kertaa, joten kaikilla oli yhtäläiset mahdollisuudet soveltaa omaa peliä uuteen ympäristöön ja Putkonen onnistui siinä kiistatta parhaiten. Joona oli tuolloin meistä monipuolisin ja varmin.

MJV:n minimoimiseksi heitän ilmoille ajatuksen, että edes yhden vuosittaisen majorin idea olisi pelata kaikille entuudestaan tuntemattomalla radalla. Onko tarkoituksenmukaista, että pelaajat voivat käydä ennen kisaa hieromassa loputtoman määrän kisasimulaatioita ja viivata pelikirjaan isolla tussilla kullakin väylällä kussakin olosuhteissa käytettävän kiekon ja heittotekniikan?

Itken sitä, etten pääse joka viikko pelaamaan Talissa. Ei sovi kuitenkaan unohtaa, että Pesonen pyyhki minulla lattiaa, vaikka oli pelannut tällä kaudella liioittelematta sata kertaa vähemmän kuin minä ja Talissa korkeintaan yhtä monta kertaa. Olen vain huono häviäjä.

Olen käynyt nyt alkuviikosta kisojen jälkeen muutaman kerran pelailemassa, mutta peli ei kulje yhtään, eikä oikeastaan kiinnosta ollenkaan. Kiekot on paskoja ja puut kasvaa eri paikoissa kuin ennen. Ei kiinnosta kehittää peliä tai keskittyä heittoihin ollenkaan. Onneksi saan olla viikonlopun töissä, niin ei tartte miettiä pelaamista.

Lopuksi hampurilaismallisesti kiitos Ykälle huikeista synttärikekkereistä ja Pesoselle holarista, joka pelasti päivän. Kuten todettua, hieno juttu, että frisbeegolfin varjolla saa kasattua niin paljon hyviä tyyppejä yhtä aikaa samaan paikkaan.

maanantai 10. lokakuuta 2011

Seuraavasta holarista käy kova kisa...

Otsikon mukaisesti kirjoitin viime tekstissäni, jossa kutsuin innokkaimmat pelurit viimeisille treeneille Taliin. Myöhemmin ikimuistoiseksi muuttuva keskiviikko aukesi aurinkoisena ja koko työpäivän pieni jännitys levisi kroppaan. Olo oli kuin ei olisi pelannut pitkään aikaan.

Muutaman kerran siinä kai soiteltiin ihan täysin tarpeellisia fiilistelysoittoja kesken päivän Hämppiksen kanssa. Fiilisteltiin yhteistä hyvää oloa ja intoa. Tosissaan lähdetään pelaamaan, mutta täysin paineitta ja positiivisin mielin.

Ennen kierrosta käytiin läpi tavaksi muodostunut huolellinen puttitreeni. Putti on kehittynyt viimeisen kuukauden aikana paljon ja itsevarmuus koko pelissä putin mukana. Yhä vahvemmin mielessä on talvikaudeksi sisäkorin osto...

Kierros lähti molemmilla hyvin käyntiin. Fiksua pelikirjan mukaista peliä. Edes kevyt ruuhka ei saanut mieltämme kiristymään, mikä itse asiassa on aika harvinaista. Midarien hallinta on kehittynyt kummallakin ja se on muuttanut riskejä huomattavasti pienemmäksi ja peliä hurjasti nautinnollisemmaksi. Harvat asiat ovat kivempia kuin haastavan lähestymisen täydellinen onnistuminen...

Etukutonen mulla +2:seen, nähtiinpä kolmosella noin 15 metrin birdiekin. Hämppis kaksi perässä. Seiskalta molemmille bogi, mulle huolimattoman lähestymisen takia, Mikolle hieman epäonnistuneen avauksen kautta. Kasilla koimme härskin ohitusyrityksen, kun kolme tyyppiä pyysi päästä oman kaksikkomme ohi, vaikka kenttä oli aivan tukossa. No, syynä tähän yritykseen varmaan oli molempian täysin epäonnistuneet avaukset. Hämppis kuitenkin torppasi jäätävällä varmuudellaan tämän puolihuolimattoman ohitusyrityksen. Bogit molemmille.

Sitten väylä numero yhdeksän. Pituutta 62 metriä. Honorit mulla. Tosi rento olo. Mako on hyvin hallussa. Puhelin tuttuun tapaan ääneen jotain prosentteja ja lentolinjoja. Yksi kuivaharjoitus. Kuvittelin kiekon radan mielessäni. Sitten pienellä askeleella rento heitto ja... Heitto ei lähtenyt ollenkaan niinkuin kuvittelin! Tarkoitus oli heittää perusnössö heitto reilusti korin eteen! Viimeinen virhe olisi heittää liian kova heitto rinteeltä alas! Kiekko lähti kevyenä hyssenä, aukean oikealta puolelta kaartaen, selvästi liian korkeana ja voimakkaana. Se ei ehtisi hidastua ennen rinnettä. Kiekko kaartaa vasemmalle, korin tasalla. Näillä main Hämppis kuulemma sanoi perinteisesti "holari", itse en sitä tiedostanut. Kiekko lähestyy koria, osuu ketjujen keskelle, vasempaan reunaan, tippuu korin pohjalle ja nousee vielä hetkeksi reunan tasalle. Sitten se pysähtyy korin pohjalle.

Se jäi sinne. Sitä muutamien epäonnistuneiden kilistelyjen jälkeen on kyynistyttänyt itsensä ja odotin koko ajan, että kiekko yhtäkkiä ponnahtaakin ulos korista, tai sitten tipahtaakin korin läpi maahan. Sitäkin nimittäin sattuu. Mutta ei. Sinne jäi. Katsoimme Hämppiksen kanssa toisiamme aivan hämmästyneinä ja huudahdimme jotain sekavaa ja lähes pelokasta. Sitten taas hiljenimme hetkeksi ja sitten se iski! Holari! Vihdoinkin! Ja sitten huudettiin ja halailtiin! Jumankauta! Voin kertoa, että aivan uskomaton olo! On sitä oloa monesti ennakoinut, mutta kyllä se oli vielä mahtavampi, kuin oli kuvitellut.

Saman tien soitto niille, ketkä tätä eniten osaavat arvostaa, Joonakselle ja Joonalle. Pojilta huikeat myötäelämiset. Naama virneessä sekavissa fiiliksissä kuvat korilla ja eteenpäin. Mutta mitä väliä millään enää on? Holari on tehty, kaikki siis elämässä saavutettu. Väylä aivan pipariksi, tupla taskuun. Pelissä siis samassa tilanteessa kuin ennen ysiä :).

Loppukierrokselle sai kuitenkin aivan upean flow'n, molemmat. Peli kulki varmasti, itsevarmuus huipussaan, stressi täysin kateissa. Loppukierrokselta mulle kaks bogia ja yks birdie, lopputulokseksi +5. Oma kolmanneksi paras kierros, meidän porukan all-time neljäs. Hämppis muutaman perässä.

Tämän jälkeen hurjasti iloiten Munkkivuoren alkoon, reppuun shamppanjaa ja laatuoluita ja kotiin juhlaillalliselle. Seuraan liittyivät kämppikseni ja Atte ja Mörä juhlistamaan saavutusta. Ilta päättyi Munkan yökierrokseen. Sain kaikilta pataan. Meinas hetken ärsyttää.

Loppuun sanon, että kyllä holari on lämmittänyt mieltä suuresti näinä päivinä. Vaikka kyse onkin "vain frisbeegolffista" niin onnistumiset tekemisessä, johon keskittyy ja jossa haluaa kehittyä, tuovat aivan käsittämättömän suuren nautinnon. Samalla onnistumiset antavat energiaa ja itseluottamusta elämään yleisesti, myös itse lajin ulkopuolelle. Ja vielä tärkeämpänä: "Happiness is real only when shared". Mitä iloa olisi heittää yksin holari? Kenen kanssa huutaisi ja iloitsisi? Eihän sitä voisi edes laskea holariksi!



Seuraavasta holarista käy kova kisa...

tiistai 4. lokakuuta 2011

Viimeisiä treenejä

Keskiviikkona treenataan viimeisiä kertoja The Mastersia varten. Meikkua on nyt jauhettu tarpeeksi, joten on aika ottaa Tali lopullisesti haltuun. Joonas on ilmeisesti saanut treenin kulkemaan uusien kotikenttien ansiosta ja kilahdukset kuuluvat pääkaupunkiseudulle asti lähes päivittäin. Seuraavasta holarista käy kova kisa...

Treenit Talissa ke 5.10. klo 16 alkaen. Sää näyttää suosivan, joten treenataan/pelataan pimeän tuloon asti.

lauantai 1. lokakuuta 2011

Romanttinen kävelyretki Kuninkaanlaavulle

Lauantai-illan viettoa tyypilliseen tapaan Rovaniemellä. Huikean kaunis ilta. Lähestymistreeniä aavoilla kallioilla. Mielessä siintää PuTin lapinvaellus...
Published with Blogger-droid v1.7.4

perjantai 30. syyskuuta 2011

keskiviikko 28. syyskuuta 2011

Putkoseksi Putkosen paikalle

Tänään kokoonnuimme Meilahteen klo 7.15 pelaamaan preMikonpäiväpelejä. Edustus oli ajankohtaan nähden loistava. Paikalle olivat saapuneet prepäivänsankarit sekä Ykä.

Pelit lähtivät käyntiin auringon noustessa klo 7.17. Ensimmäisten kolmen väylän jälkeen tilanne oli Ykä 0, Hämppis 0 ja Mörä +1 (henkisesti -1, kahden painavan kilautuksen takia). 4. väylällä todistettiin sitten eräänlaista historiaa. Se minkä takia muscle bros on muscle bros johtunee yksinkertaisesti siitä, että kukaan muu ei kykene tekemään Meilahden 4. väylälle birdietä. Ykä siis liittyi tähän harvinaiseen kerhoon! Toisin kuin ensimmäinen birdie tälle väylälle, tämä ei ollut sattumaa. Ehkä hieman onnekas, mutta ei sattumaa. Heitto lähti juuri oikeassa profiilissa aukean vasenta reunaa viistäen, ohittaen oksia eri muotoisista ja kokoisista väleistä liitäen aina 6 metrin päähän korista. Tästä varma putti sisään ja jäsenhakemus oli hyväksytty Meilahti birdie clubiin (MBC), johon oikeutettuja ovat jokaisen väylän joskus birdanneet Meilahdessa.

Peli ei kuitenkaan loppunut tähän vaan tasaista puurtamista jatkettiin ja tilanne etu 8 jälkeen oli Ykä -2 (birdie myös mallikkaasti 7. väylälle) Hämppis 0 (par-juna) Mörä +3(mahtava birdie 7- väylälle, mutta harmittava +2 väylälle 8).

12. väylälle tultaessa Ykä ei ollut luopunut honoreista vielä kertaakaan, mutta 12. väylällä Ykä teki "birdiesta bogiin" ja kunnian seuraavan väylän avaamiseen otti Hämppis, joka oli uskomattoman tasaisesti pitänyt varianssin nollassa tähän asti. Kunniasta häkeltyneenä avaus 2,5 metriin ja juna oli tullut päätepysäkille. Ykän hävitessä "uudet väylät" kolmella heitolla oli tilanne kääntynyt seuraavanlaiseksi Hämppis -1, Ykä 0, Mörä +7(?). Ykä pääsi vielä viimeisellä väylällä kokeilemaan tilanteen tasoittamista 8 metrisellä putilla mutta putti kohosi turhan korkealle. Lopputulokset siis pysyivät samoina.

Kierroksen jälkeen allekirjoittaneella oli olo kuin Putkosella konsanaan. Kierroksen tulos:
15 paria (12 nostoa ja 3 <5 metristä) ja 1 birdie ja eikun duuniin paiskimaan excelin pariin, joten vapise Putkonen!

Huomenna pelataan sitten Mikonpäiväpelit klo 7.00. Tarjolla kahvetta ja pullaa!

lauantai 24. syyskuuta 2011

Laajavuori DGP

On ollut viime aikoina hyvä fiilis pelata. Epäonnistuneet heitotkin ovat pomppineet suotuisasti ja hazardiyritykset ovat menneet merkittävällä prosentilla ryteiköistä läpi. Laitoin siksi Loton vetämään, ja kyllä! Kolme ja lisänumero oikein! Lottovoiton todennäköisyys on siis suurempi kuin holarin, mot.

Tänään avattiin todellakin Laajavuori DGP. Kävin korkkaamassa sen välittömästi. En ehtinyt yksiinkään radanrakennustalkoisiin viimeisen kuukauden mittaan, mutta kun rata on valmis, aikaa löytyi heti. Kirjoitan tämän lokikirjamerkinnän päiväkirjanomaisesti, jotta voin palata päivän tunnelmiin myöhemmin.

Sää oli kuin morsian, siispä aurinkolasit nenälle ja pyörällä liikenteeseen. Morsian vaihtoi seesteen sateeseen noin minuutin polkemisen jälkeen, ja perille päästyäni olin poksereita myöten märkä. Kuivattelin hetken ja odottelin pelikavereita Mertasta, Laitista, Kettusta ja Patea, joiden pelikokemus vaihtelee nollasta pelikerrasta noin kymmeneen.


Kuten kuvasta näkyy, tarjolla on enimmäkseen pitkää siivua. Lainasin kiekkoja peliseurueen noviiseille ja pelasin pelkistetyllä bägillä, mikä ei tosin suuremmin eroa normaalitilanteesta: yli kasikymppiset Star Destroyerilla ja loput Star Makolla.

Väylät:

1-2. Pitkää ja avointa, Muscle Brolle helpot pirkut

3-6. Hauskoja pikku metsäväyliä, joissa suora heitto on valttia

7. Viiskytmetrinen neppi, paperilla helppo, mutta korkeusero arviolta +15m

8-9. Tiukkaa metsäväylää, ob vaanii

10-13. Metsää, mutta selkeät ja tilavat heittoväylät

14. Tii hiihtohissin yläasemalta laskettelurinteeseen, härski doglegi vaatii määrämittaisia heittoja

15. 113 metriä loivaan alamäkeen, ehdoton holariväylä

16. Väylien Väylä. Tämän näkemistä ja pelaamista kannattaa odottaa. Pituutta 184 metriä ja korkeusero -50. Kivesten koko kasvaa julmista heitoista ja kiekkojen määrä bägissä vähenee samassa suhteessa.

17. Alkupuolikas väylästä kapealla metsäväylällä ja kori aukealla.

18. Simppeli väylä loivaan alamäkeen, johon saa vielä kerran tempoa täysillä.

Oma kumulatiivinen tulos oli +6 (011110134 444566656 = 2 birdie, 9 par, 6 bogey, 1 dbl). Kaikki kuusi bogeyta johtuivat huolimattomista lähestymisistä, kaksi meni yli ja neljä jäi vajaaksi. Kasiväylän tuplabogissa ainoa hyvä heitto oli kymmenen metrin putti. Kokonaisuudessaan voi olla ihan tyytyväinen, koska Laukaan ykköspelaajan tekemä rataennätys on par.

Etuysin lopun tunarointi meinasi harmittaa ja viedä peli-ilon. Onneksi väylän 12 tiiauspaikka on Matti Nykäsen hyppyrimäen vieressä. Siellä oli meneillään mäkihypyn kesä-SM, katsojia ehkä kolme ja tiipaikan vieressä yksinäinen makkarateltta. Otettiin pelimakkarat ja katseltiin tihkusateessa, kun Matti Hautamäki hyppäsi koekierroksella 93 metriä. Tilanne oli niin absurdi, että tuli väkisin hyvä mieli.

Aloittelijoiden kanssa pelaaminen on todella letkeää, koska
- olet paras
- osaat neuvoa muita
- näet välittömästi kehityksen ja onnistumisen riemun
- ei tarvitse kiristellä ja kisailla, mitä tulee tehtyä väkisinkin kun pelaa samantasoisten kanssa

Kokonaisuutena Laajavuori on onnistunut. Vaaditaan monipuolista heittoarsenaalia ja taitoa pelata sekä täysillä että seiftaillen. Laskettelurinteen maasto vetää aika hapoille, esimerkiksi 13-14 -välinen siirtymä on pitkä ja kivinen, mutta siihen ei ole voitu tehdä väylää ilmeisesti bmx-radan takia. Rata on raskas myös heittää, koska väylät ovat niin pitkiä. Yritettiin Mertasen kanssa lähteä kiertämään toista kertaa, mutta väsähdettiin kakkosväylälle. Nyt on sivut kippeet ja reijet puhki.

Mehustelen kohtalaisen paljon ajatuksella PuTin suur-Jyväskylän alueen kiertueesta esimerkiksi ensi kesänä hyvien kelien aikaan... Parinkymmenen kilometrin säteellä löytyy 6-Harju, 9-Vihtavuori, 18-Laajavuori ja 22-Peurunka. Sitä ennen kuitenkin suurkisat Hesassa, tuolla Märkä-Simon kotikaupungissa, jo kolmen viikon kuluttua!

perjantai 23. syyskuuta 2011

Se hetki lähenee

Kävin pelaamassa äsken neljä kertaa Harjun kuusiväyläisen. Yksi 59 metrin avaus alarautaan ja 57-metrinen pompun kautta tolppaan. Joskus sen on pakko osua...

Huomenna aukeaa Laajavuoreen 18-väyläinen (3 km Jyväskylän keskustasta). Käyn koeajamassa ja raportoin.

perjantai 16. syyskuuta 2011

Terveiset etelänleiriltä!

Hyvät kanssaPuTilaiset!

Aurinkoiset terveiset täältä maailman ilmastollisesta frisbeegolfin kehdosta! Nyt jalkauduttuani Portugalin pääkaupunkiin Lissaboniin ja suoritettuani reilun kahden viikon maastokartoituksen on surullinen velvollisuuteni ilmoittaa, ettei Portugalissa ole osattu hyödyntää otollista ilmastoa frisbeegolfin edistämiseen. Luettuani Pimp My Drive -ketjua valistunut arvioni on, että suomalainen draivi suoritettuna portugalilaisessa lämpötilassa kantaisi noin 10 merkityksellistä metriä pidemmälle. Epäilen, että itsekin pääsisin jo melkein Muscle Bros -faniklubiin, mikäli suorittaisin karsintaheittoni täällä.

Täydellistä sopeutumista Portugalilaiseen hitaaseen kävelytyyliin ja rentoon opiskeluun ovat vaikuttaneet suunnattoman suuret vieroitusoireet, jotka ovat aiheutuneet frisbeegolfin pelaamattomuudesta. Tietoisuus tulevasta kovatasoisesta määsteristä Suomessa sekä 54 sivullista Pimp My Drive -analyysiä ovat saaneet vieroitusoireet tasolle, joka sai minut kartoittamaan jo Sveitsiläisiä ratoja (http://www.swissopen.discgolf.ch/about.htm) ja analysoimaan lentolippujen hintoja (n.130 e meno-paluu).

Kotikampukseni välittömässä läheisyydessä sijaitseva, useita vuosia sitten valmistunut, golfkenttä, jossa kukaan paikallinen opiskelija ei ole havainnut ainuttakaan pelaajaa on saanut minut myös pohtimaan frisbeegolfradan perustamista alueelle. Alla oleva alustava projektiaikataulu kuitenkin havainnollistaa kuinka paikallishallinnon joustamattomuus aiheuttaa yksikkökustannuksen nousun yksittäisen pelipäivän osalta liian suureksi. Ottaen lisäksi huomioon kentän suhteellisen pitkän etäisyyden Suomeen, on investoinnin järkevyyttä pitkällä aikajänteellä harkittava suuresti.

Toinen mahdollisuus on toki seuraava:

Todellisuus kuitenkin lienee ikävä kyllä lähempänä seuraavankaltaisen jumppanauhan hankinta ja sen avulla draivin liikeradan vahvistaminen tulevia talvimäästereitä silmälläpitäen!

Aurinkoiset terveiset Suomeen ja tsemppiä pelin kehitystyöhön!

-JP