Published with Blogger-droid v1.7.4
keskiviikko 16. toukokuuta 2012
tiistai 15. toukokuuta 2012
keskiviikko 9. toukokuuta 2012
9.5.2012 klo 10:57 @ Laajavuori, väylä 17
Kyllä kannatti leuhottaa toissapäivänä
plokissa, kun heti helähti. Aion pitää nytkin puheen, että osuu
huomennakin. Päivä on makusteltu fiilistä, ei sitä oikein aamupäivällä
tajunnu. Laskin että monta tuhatta avausta piti heittää ja kuulla
kymmenkunta kilautusta ennen holaria.
This is the story. Kerron vaikka ette rataa (vielä) tunnekaan.
Heräsin kahdeksalta ajatuksena paikata pyöränkumi ja polkea yhdeksäksi radalle. Päädyin kuitenkin b-suunnitelmaan, nautiskelin aamukahvit rauhassa ja hurautin Skodillacilla kymmenen minuuttia etuajassa puttailemaan. Pelikaveri Mertanen tuli tasalta ja lähdettiin kiertämään. Etuysillä tuli pari hyvää pirkkua ja hyviä seivauksia paskojen avausten jälkeen, mutta kasiväylällä molemmat tyri niin paljon että mietittiin vakavissaan denffausta ja ysiväylän bogit vahvisti tämän päätöksen.
Uusi alku. Virheiden välttelyä, mutta joka väylällä tarjosin sisään jos olin alle 15 metrissä. Paaritin kasin, mikä ei ole jokapäiväistä. Satametrisellä ysillä avaus puuhun, lähestyminen outtiin, putti ob-linjalta 15 metristä SISÄÄN. Terve. Ysiväylältä siis toisellakin yrittämällä bogi, mutta pikkusen eri fiilis.
12-väylä on vaikea par 3, avaus keskellä väylää olevaan ryteikköön, pelastus-upsi sieltä pois, paska lähestyminen kymmeneen metriin, mutta taas putum, bogiputti sisään. 13 par, 14 bogey, 15 par.
Kuudelletoista, josta edellinen postaus sattumoisin kertoo, tein perinteisen birdien ja aika nollat taulussa (ei tuloskortissa) lähdin avaamaan 17:lle. Sekin on perinteinen pirkkuväylä. Pituus on väyläopasteen mukaan 88 metriä mutta internetin mukaan 78, joka on varmaan lähempänä totuutta. Edelleen internettiä mukaillen 17 on metsän keskeltä alkunsa saava väylä, joka heitetään (alamäkeen) rinteessä olevaan koriin. Hallittu heitto läpi metsikön saattaa kantaa aina korille asti. Ihan suoraa heittoa ei voi heittää, puiden oksien roikkuessa tiellä. Mutta kori näkyy kyllä tiille.
Tarjosin Rocilla erittäin loivaa annukkaa, niin kuin aina siihen, ja heitto näytti menevän kyllä kohti mutta vähän yli. Mertanen sanoi perinteisesti "sisällä", mutta ehdin jo voivotella että "ei kun yli menee". Ketjujen kilahdus, heittäjän epäuskoinen vinkaisu, hirveä älämölö, Mertasen hätäinen avaus melkein sisälle sekin mutta feidillä pari metriä korin ohi, ja juoksu korille etsimään ketjuihin osunutta mutta maahan tippunutta tai korin läpi sujahtanutta kiekkoa. Kaikkien todennäköisyyksien vastaisesti kiekko lötkötti kauniisti mukissa.
Olin sanonut Mertaselle kutosväylällä heitettyäni metrin korin ohi että pitää ottaa kolme puhelua jos se joskus osuu. Ne kolme puhelua otettiin. Nämä keskustelut ehdittiin käydä ennen punchlinea:
Hämppis: Morjesta.
Joonas: No moi. Arvaa mitä?
Hämppis: No en tiiä. Teit holarin?
--
Joona: No morjesta, mitä jätkä, et kai oo tehny holaria?
--
Ykä: Moro, kuuluuko?
Joonas: Joo, ootko töissä?
Ykä: Oon.
Joonas: No mitä sinne?
Ykä: Ihan hyvää, mitäs sulle?
Joonas: Hyvää tännekin. Tai siis todella hyvää.
Ykä: Ai jaa. - - - Et kai...
Joonas: Tein tuossa holarin.
Ykä: Etkä tehny. Mitä hittoo? Mulla on kyllä suunnitelmia loppupäiväks mutta ne on kaikki muutettavissa.
--
Kierros pelattiin loppuun, viimeisen väylän avaus meni tietenkin synkkään kuusikkoon ja tuplabogi korttiin mutta lopputulos kuitenkin ok +3, Mertaselle oma ennätys +10 ja kauden päätavoite, kympin alitus enää yhden heiton päässä.
Ja hitto: holari tehty! Nyt se tuntuu ihan älyttömältä että miten niitä ei tule useammin.
Juhlapelit sunnuntaina 13.5. Laajavuoressa. Pakko pelata kaksi kierrosta, koska sekä tänä keväänä että viime syksynä ensimmäisellä kierroksella mietin että onpa tämä paska rata. Nyt kun väylille on taas löytyny oikeat kiekot ja heitot niin ratakin tuntuu paremmalta :) Kumpparit mukaan!
This is the story. Kerron vaikka ette rataa (vielä) tunnekaan.
Heräsin kahdeksalta ajatuksena paikata pyöränkumi ja polkea yhdeksäksi radalle. Päädyin kuitenkin b-suunnitelmaan, nautiskelin aamukahvit rauhassa ja hurautin Skodillacilla kymmenen minuuttia etuajassa puttailemaan. Pelikaveri Mertanen tuli tasalta ja lähdettiin kiertämään. Etuysillä tuli pari hyvää pirkkua ja hyviä seivauksia paskojen avausten jälkeen, mutta kasiväylällä molemmat tyri niin paljon että mietittiin vakavissaan denffausta ja ysiväylän bogit vahvisti tämän päätöksen.
Uusi alku. Virheiden välttelyä, mutta joka väylällä tarjosin sisään jos olin alle 15 metrissä. Paaritin kasin, mikä ei ole jokapäiväistä. Satametrisellä ysillä avaus puuhun, lähestyminen outtiin, putti ob-linjalta 15 metristä SISÄÄN. Terve. Ysiväylältä siis toisellakin yrittämällä bogi, mutta pikkusen eri fiilis.
12-väylä on vaikea par 3, avaus keskellä väylää olevaan ryteikköön, pelastus-upsi sieltä pois, paska lähestyminen kymmeneen metriin, mutta taas putum, bogiputti sisään. 13 par, 14 bogey, 15 par.
Kuudelletoista, josta edellinen postaus sattumoisin kertoo, tein perinteisen birdien ja aika nollat taulussa (ei tuloskortissa) lähdin avaamaan 17:lle. Sekin on perinteinen pirkkuväylä. Pituus on väyläopasteen mukaan 88 metriä mutta internetin mukaan 78, joka on varmaan lähempänä totuutta. Edelleen internettiä mukaillen 17 on metsän keskeltä alkunsa saava väylä, joka heitetään (alamäkeen) rinteessä olevaan koriin. Hallittu heitto läpi metsikön saattaa kantaa aina korille asti. Ihan suoraa heittoa ei voi heittää, puiden oksien roikkuessa tiellä. Mutta kori näkyy kyllä tiille.
Tarjosin Rocilla erittäin loivaa annukkaa, niin kuin aina siihen, ja heitto näytti menevän kyllä kohti mutta vähän yli. Mertanen sanoi perinteisesti "sisällä", mutta ehdin jo voivotella että "ei kun yli menee". Ketjujen kilahdus, heittäjän epäuskoinen vinkaisu, hirveä älämölö, Mertasen hätäinen avaus melkein sisälle sekin mutta feidillä pari metriä korin ohi, ja juoksu korille etsimään ketjuihin osunutta mutta maahan tippunutta tai korin läpi sujahtanutta kiekkoa. Kaikkien todennäköisyyksien vastaisesti kiekko lötkötti kauniisti mukissa.
Olin sanonut Mertaselle kutosväylällä heitettyäni metrin korin ohi että pitää ottaa kolme puhelua jos se joskus osuu. Ne kolme puhelua otettiin. Nämä keskustelut ehdittiin käydä ennen punchlinea:
Hämppis: Morjesta.
Joonas: No moi. Arvaa mitä?
Hämppis: No en tiiä. Teit holarin?
--
Joona: No morjesta, mitä jätkä, et kai oo tehny holaria?
--
Ykä: Moro, kuuluuko?
Joonas: Joo, ootko töissä?
Ykä: Oon.
Joonas: No mitä sinne?
Ykä: Ihan hyvää, mitäs sulle?
Joonas: Hyvää tännekin. Tai siis todella hyvää.
Ykä: Ai jaa. - - - Et kai...
Joonas: Tein tuossa holarin.
Ykä: Etkä tehny. Mitä hittoo? Mulla on kyllä suunnitelmia loppupäiväks mutta ne on kaikki muutettavissa.
--
Kierros pelattiin loppuun, viimeisen väylän avaus meni tietenkin synkkään kuusikkoon ja tuplabogi korttiin mutta lopputulos kuitenkin ok +3, Mertaselle oma ennätys +10 ja kauden päätavoite, kympin alitus enää yhden heiton päässä.
Ja hitto: holari tehty! Nyt se tuntuu ihan älyttömältä että miten niitä ei tule useammin.
Juhlapelit sunnuntaina 13.5. Laajavuoressa. Pakko pelata kaksi kierrosta, koska sekä tänä keväänä että viime syksynä ensimmäisellä kierroksella mietin että onpa tämä paska rata. Nyt kun väylille on taas löytyny oikeat kiekot ja heitot niin ratakin tuntuu paremmalta :) Kumpparit mukaan!
maanantai 7. toukokuuta 2012
Longest Drive
Blogissa on ollut päivitysten suhteen hiljaista, mutta kävijälaskuri kavaltaa innokkaat lukijat, joten näen tilaisuuden tarinoida. Laajavuori DGP on korkattu tälle kaudelle ja kaksi kierrosta heitelty. Tämän päivän kierroksella kolme tuplabogia, mutta tulos silti +2 eli (muistaakseni) oma ennätys, ainakin pirkkuja tuli paljon. Kuvat elävöittää tekstiä: tässä avaus yhdelletoista, joka on 70-metrinen metsäinen hysseväylä, kori ei näy tiille. Siinä elettiin kilahduksen ihanassa toivossa monta jännittynyttä sekunnin kymmenystä kun kiekko jatkoi väylää pitkin puiden taakse. Tuliko holari? No ei.
Varsinainen syy, miksi kirjoitan on väylä kuusitoista, Laajavuoren huikein väylä. Par 4, pituus 184 metriä laskettelurinnettä alaspäin. Väylä, johon jokaisen pitää päästä heittämään vähintään kerran elämässään. Frisbeegolfissa se on kovin jätkä joka heittää pisimmälle, mitä väliä että alamäkeen?
Eilen avasin huonosti väylän vasemmalle puolelle, mutta heitin 40-metrisen lähestymisen tolppaan. Eagle jäi siis metrin päähän. Tämän päivän kierroksella opin edelliskierroksen virheestä ja heitin paremmin. Heitin kovaa väylän oikeaa laitaa pitkin ja luotin loppufeidiin. Kiekko liiti täysin suoraan n. 150 metriä ennen kuin alkoi feidata. Ylhäältä heittopaikalta katsottuna etäisyydet vääristyy helposti, mutta nyt näytti oikeasti helevetin pitkältä. Kiekko sujahti greenikumpareen taakse, ja löytyi lopulta parikymmentä metriä korin takaa. Rakas päiväkirja, 200-metrinen avaus! Sieltä vielä lähestyminen korille ja nostopirkku niin oli hymy aika leveänä.
Ei siis holaria, ei edes eaglea, mutta helvetin hyvä fiilis ja kova polte pelaamaan. Mikolta on tullut jokunen tekstiviesti tässä viime viikolla, etelässäkin siis pelataan kovasti ja Ace Race jatkuu.
Varsinainen syy, miksi kirjoitan on väylä kuusitoista, Laajavuoren huikein väylä. Par 4, pituus 184 metriä laskettelurinnettä alaspäin. Väylä, johon jokaisen pitää päästä heittämään vähintään kerran elämässään. Frisbeegolfissa se on kovin jätkä joka heittää pisimmälle, mitä väliä että alamäkeen?
Eilen avasin huonosti väylän vasemmalle puolelle, mutta heitin 40-metrisen lähestymisen tolppaan. Eagle jäi siis metrin päähän. Tämän päivän kierroksella opin edelliskierroksen virheestä ja heitin paremmin. Heitin kovaa väylän oikeaa laitaa pitkin ja luotin loppufeidiin. Kiekko liiti täysin suoraan n. 150 metriä ennen kuin alkoi feidata. Ylhäältä heittopaikalta katsottuna etäisyydet vääristyy helposti, mutta nyt näytti oikeasti helevetin pitkältä. Kiekko sujahti greenikumpareen taakse, ja löytyi lopulta parikymmentä metriä korin takaa. Rakas päiväkirja, 200-metrinen avaus! Sieltä vielä lähestyminen korille ja nostopirkku niin oli hymy aika leveänä.
Ei siis holaria, ei edes eaglea, mutta helvetin hyvä fiilis ja kova polte pelaamaan. Mikolta on tullut jokunen tekstiviesti tässä viime viikolla, etelässäkin siis pelataan kovasti ja Ace Race jatkuu.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)