Susikoira Roin joulunpyhät olivat kuluneet perheen kanssa yhdessäolon merkeissä. Marsipaanista muovaillut Jeesus-lapset olivat huvittaneet Roin sukua koko talvisen ja lumisen joulun. Tapaninpäivänä koko perhe istui metsämökkinsä hämärissä pelaamassa lautapelejä. Juuri nyt pelattiin Susikoira Roin ehdotonta suosikkia jatsia, sillä hän, tunnetusti näppäränä tassuistaan, oli lyömättömän kova nopanheittäjä. Ei ollut tavatonta Roin pisteet lähentelivät maksimia.
Tuvan lämmössä ja muorin lihapatojen ääressä maalliset murheet unohtuivat. Nopat kolisivat pöydällä ja iloinen naurunremakka täytti huoneen tuon tuosta. Roin isä lisäsi puita takkaan ja huomasi klapien olevan loppumaan päin. Hän oli arvioinut joulun takkapuutarpeen väärin, sillä liiterikin ammotti tyhjyyttään. "Kukas kävisi tekemässä lisää polttopuita?" isä-Roi kysyi. Susikoira Roi oli juuri heittovuorossa, mutta hän huikkasi hoitavansa homman oman vuoronsa jälkeen.
Jälleen yhden kutosjatsin heitettyään Susikoira Roi vetäisi kettuturkin yllensä, nappasi kaksipuoleisen kirveen porstuan seinustalta ja nelisti metsään. Roi löysi nopeasti polttopuuksi soveltuvan kelohongan, jonka hän ensin kaatoi tapparallaan, sitten pilkkoi polttopuiksi ja lopuksi kantoi aimo satsin klapeja sisään tupaan takan vierustalle.
Jatsipelin heittokierros oli juuri parahiksi ehtinyt kiertää pöydän ja Susikoira Roi pääsi suoraan puunhakureissultaan heittovuoroon, hän heitti pienen suoran. Roin sukkelaa suoriutumista takkapuutehtävästä ihmeteltiin kovasti ja koko suku totesi yhteen ääneen: "Harva nopsana tapparoi, niin kuin Tapsana noppa-Roi."
keskiviikko 26. joulukuuta 2012
maanantai 24. joulukuuta 2012
Susikoira Roin Jouluaatto
Oli joulukuu herran vuonna 2009 ja helsinkiläinen rap-yhtye julkaisi YouTube-videopalvelussa sittemmin järisyttävän suosion ja suorastaan kulttimaineen saavuttaneen "SMC Hoodrats" -musiikkivideonsa. Erityisesti eräs voimasanojakin sisältävä lausahdus levisi tuon ajan kaupunkilaisnuorison keskuudessa huomattavan laajaan käyttöön. Tarina lausahduksen takana on kuitenkin monelle tuikituntematon.
Kävi nimittäin niin, että syksyllä 2009 Susikoira Roi oli skeittaamassa Kontulan ostarilla ja törmäsi siellä lajitoveriinsa, jota kaduilla Erä-Koiraksi kutsuttiin. Ensisilmäyksellä nämä nelijalkaiset eivät toisistaan liiemmin välittäneet ja heidän välilleen yltyikin melkoinen skeittibattle. Susikoira Roi vanhana tekijänä näytti, miten kickflip kätsätään ja tailslide laitetaan nätisti curbiin. Erä-Koira ei voinut kuin ihmetellä ja lopulta taipua tunnustamaan tappionsa. Erä-Koira oli reilu ja rehti mies, niinpä hän nappasi dekkinsä kainaloon ja heitti Roille yläfemmat. Kämmenten läsähtäessä katu-uskottavaan tervehdykseen Erä-Koira totesi: "Sä oot ihan vitun jeppe." Tällä varsin yleisellä koirannimellä hän viittasi tietysti Roin eläinlajiin, mutta skeittilautojen kolistessa heidän ympärillään moni kuuli tuon lausahduksen hieman väärin. Myöhemmin tuosta väärinkuullusta lyriikasta kehittyi Erä-Koiran erehtymätön tavaramerkki.
Joulun lähestyessä ja lumen peittäessä kaupungin vaaleaan vaippaansa Roi vaihtoi skeittilaudan laskettelusuksiin ja paineli lähimäkeen. On sanomattakin selvää, että Roi oli suvereeni myös lumella ja omisti pian kaikki pääkaupunkiseudun rinteet ja mäet. Eräänä hämärtyvänä iltapäivänä innosta piukea Roi tyri kuitenkin hyppynsä Kivelän kaupunkistreetillä ja rikkoi ainoan suksiparinsa peruuttamattomasti. Tätä laskua Roi jäi katkerasti harmittelemaan, sillä elämä skeitti- ja suksipummina oli kuluttanut pankkitilin lähes nolliin, eikä uusiin varusteisiin ollut varaa.
Niin saapui jouluaatto ja myös Susikoira Roin kotona keräännyttiin perheen ja suvun voimin joulunviettoon. Varsinainen ylpeyden aihe oli perheen pienimpien päiväkodissa askartelema jouluseimi, tai pikemminkin sarja seimiä, jotka kuvasivat kristinuskon vapahtajan elämän ensivaiheita. Ainoa pulma oli se, että päiväkodin tädit olivat tehneet laskemissaan virheen, eikä Roin sisaruksille ollut riittänyt kipsiä enää siinä vaiheessa, kun seimiin olisi pitänyt valaa itse Jeesus-lapset. Kiperä pulma tosiaan, tuumi Roi, mutta ei lannistunut.
Kuten hyvin tiedetään, Roi on kätevä käsistään ja tänäkin vuonna hän oli leipaissut tuhdin satsin kotitekoista marsipaania. Valmiin taikinan hän oli muotoillut herkullisiksi marsipaaniomenoiksi, -enkeleiksi sekä -porsaiksi. Juuri marsipaanipossuista Roi sai loistavan ideansa. Muutamalla pienellä muutoksella niistä saisi oivat korvikkeet seimistä puuttuvalle messiashahmolle. Susikoira Roi kävi tuumasta toimeen muun perheen kummastellessa ympärillä, mitä se Roi taas oli saanut päähänsä.
Eipä aikaakaan, kun Roi oli askarrellut marsipaanista hämmästyttävän yhdennäköiset Joulun lapset ja hoivaavin tassuin asettteli ne paikalleen sisartensa valmistamiin seimiin. "Hurraa Roi, joulu on pelastettu!", ilakoivat muut. Kenenkään huomaamatta isä-Roi kantoi tuvan nurkkaan pitkän, erehdyttävästi laskettelusuksia muistuttavan lahjapaketin ja myhäili itsekseen. Erityisesti nyt Roin suorittaman urotyön jälkeen isästä tuntui hyvältä, että hän oli hoksannut alkutalven välinerikon ja päättänyt korjata asian näin joululahjan muodossa.
Mutta voi sitä naurun remakkaa, kun koko suku huomasi lähes yhtäaikaa, että Roi oli unohtanut jouluseimen uusille hahmoille sian saparot! Hysteerisen kikatuksen laannuttua yhteistuumin päätettiin, että saparot saisivat jäädä. Niistä tämä joulu todella muistettaisiin. Ja näin kävi, että edelleen, kun Susikoira Roin perhe ja suku kokoontuu yhdessä joulunviettoon, jossain vaiheessa aattoiltaa joku toteaa, että harva Jeesukset saparoi niin kuin saa sukset jepa-Roi!
Kävi nimittäin niin, että syksyllä 2009 Susikoira Roi oli skeittaamassa Kontulan ostarilla ja törmäsi siellä lajitoveriinsa, jota kaduilla Erä-Koiraksi kutsuttiin. Ensisilmäyksellä nämä nelijalkaiset eivät toisistaan liiemmin välittäneet ja heidän välilleen yltyikin melkoinen skeittibattle. Susikoira Roi vanhana tekijänä näytti, miten kickflip kätsätään ja tailslide laitetaan nätisti curbiin. Erä-Koira ei voinut kuin ihmetellä ja lopulta taipua tunnustamaan tappionsa. Erä-Koira oli reilu ja rehti mies, niinpä hän nappasi dekkinsä kainaloon ja heitti Roille yläfemmat. Kämmenten läsähtäessä katu-uskottavaan tervehdykseen Erä-Koira totesi: "Sä oot ihan vitun jeppe." Tällä varsin yleisellä koirannimellä hän viittasi tietysti Roin eläinlajiin, mutta skeittilautojen kolistessa heidän ympärillään moni kuuli tuon lausahduksen hieman väärin. Myöhemmin tuosta väärinkuullusta lyriikasta kehittyi Erä-Koiran erehtymätön tavaramerkki.
Joulun lähestyessä ja lumen peittäessä kaupungin vaaleaan vaippaansa Roi vaihtoi skeittilaudan laskettelusuksiin ja paineli lähimäkeen. On sanomattakin selvää, että Roi oli suvereeni myös lumella ja omisti pian kaikki pääkaupunkiseudun rinteet ja mäet. Eräänä hämärtyvänä iltapäivänä innosta piukea Roi tyri kuitenkin hyppynsä Kivelän kaupunkistreetillä ja rikkoi ainoan suksiparinsa peruuttamattomasti. Tätä laskua Roi jäi katkerasti harmittelemaan, sillä elämä skeitti- ja suksipummina oli kuluttanut pankkitilin lähes nolliin, eikä uusiin varusteisiin ollut varaa.
Niin saapui jouluaatto ja myös Susikoira Roin kotona keräännyttiin perheen ja suvun voimin joulunviettoon. Varsinainen ylpeyden aihe oli perheen pienimpien päiväkodissa askartelema jouluseimi, tai pikemminkin sarja seimiä, jotka kuvasivat kristinuskon vapahtajan elämän ensivaiheita. Ainoa pulma oli se, että päiväkodin tädit olivat tehneet laskemissaan virheen, eikä Roin sisaruksille ollut riittänyt kipsiä enää siinä vaiheessa, kun seimiin olisi pitänyt valaa itse Jeesus-lapset. Kiperä pulma tosiaan, tuumi Roi, mutta ei lannistunut.
Kuten hyvin tiedetään, Roi on kätevä käsistään ja tänäkin vuonna hän oli leipaissut tuhdin satsin kotitekoista marsipaania. Valmiin taikinan hän oli muotoillut herkullisiksi marsipaaniomenoiksi, -enkeleiksi sekä -porsaiksi. Juuri marsipaanipossuista Roi sai loistavan ideansa. Muutamalla pienellä muutoksella niistä saisi oivat korvikkeet seimistä puuttuvalle messiashahmolle. Susikoira Roi kävi tuumasta toimeen muun perheen kummastellessa ympärillä, mitä se Roi taas oli saanut päähänsä.
Eipä aikaakaan, kun Roi oli askarrellut marsipaanista hämmästyttävän yhdennäköiset Joulun lapset ja hoivaavin tassuin asettteli ne paikalleen sisartensa valmistamiin seimiin. "Hurraa Roi, joulu on pelastettu!", ilakoivat muut. Kenenkään huomaamatta isä-Roi kantoi tuvan nurkkaan pitkän, erehdyttävästi laskettelusuksia muistuttavan lahjapaketin ja myhäili itsekseen. Erityisesti nyt Roin suorittaman urotyön jälkeen isästä tuntui hyvältä, että hän oli hoksannut alkutalven välinerikon ja päättänyt korjata asian näin joululahjan muodossa.
Mutta voi sitä naurun remakkaa, kun koko suku huomasi lähes yhtäaikaa, että Roi oli unohtanut jouluseimen uusille hahmoille sian saparot! Hysteerisen kikatuksen laannuttua yhteistuumin päätettiin, että saparot saisivat jäädä. Niistä tämä joulu todella muistettaisiin. Ja näin kävi, että edelleen, kun Susikoira Roin perhe ja suku kokoontuu yhdessä joulunviettoon, jossain vaiheessa aattoiltaa joku toteaa, että harva Jeesukset saparoi niin kuin saa sukset jepa-Roi!
sunnuntai 23. joulukuuta 2012
23. luukku, toinen osa
Tapahtui vuosia sitten...
Ystävämme Susikoira Roi oli päättänyt, että hänestä tulee suurmies. Ei mennyt aikaakaan kuin Eppu Salminen toivotteli Susikoira Roin tervetulleeksi Ennätystehtaaseen. Susikoira Roi oli päättänyt yrittää kolanjuonnin maailmanennätystä. Pari lasillita meni kevyesti alas, mutta kuten maratoonilla myös kolanjuonnissa tulee seinä vastaan. Kola oli yksinkertaisesti liian hapokasta ja ennätysyritys jäi torsoksi. Susikoira Roi pettyi suoritukseensa.
Susikoira Roi päätti jättää kolanjuonnin, mutta tavoitettaan hän ei kuitenkaan hyljännyt. Hän oli kuullut ystävältään nousevasta lajista nimeltään frisbeegolf, jossa menestyminen olisi huomattavasti helpompaa ja gloria taattua. Seuraavalla viikolla Susikoira Roi lähtikin ystävänsä kanssa frisbeegolfkentälle. Pelit sujuivat hänen ystävällään ja Susikoira Roilla mainiosti, kunnes he tulivat 9. väylälle. Yhdeksännen väylän heittopaikalla oli todella paljon lunta ja jäätä. Onneksi Susikoira Roin ystävä oli varustautunut tähän ottamalla rautakangen mukaan. Kesti tovin, kunnes Susikoira Roi ja hänen ystävänsä olivat saaneet hakattua jään pois, ja heittopaikka oli heittokunnossa. Susikoira Roin ystävä heitti ensiksi luotisuoran heiton korin juurelle. Tämän jälkeen oli Susikoira Roin vuoro. Kiekko lähti kauniisti halkomaan ilmaa, kunnes tuuli nappasi siihen ja vei kiekon toiselle väylälle. Tästä Susikoira Roi raivostui äärimilleen, otti rautakangen maasta ja heitti sen. Kanki lensi suoraan koriin.
Vielä nykyäänkin kuullaan frisbeegolfkentillä puhuttavan seuraavaa: "Harva kangella holaroi niin kuin hangella Kola-Roi
Ystävämme Susikoira Roi oli päättänyt, että hänestä tulee suurmies. Ei mennyt aikaakaan kuin Eppu Salminen toivotteli Susikoira Roin tervetulleeksi Ennätystehtaaseen. Susikoira Roi oli päättänyt yrittää kolanjuonnin maailmanennätystä. Pari lasillita meni kevyesti alas, mutta kuten maratoonilla myös kolanjuonnissa tulee seinä vastaan. Kola oli yksinkertaisesti liian hapokasta ja ennätysyritys jäi torsoksi. Susikoira Roi pettyi suoritukseensa.
Susikoira Roi päätti jättää kolanjuonnin, mutta tavoitettaan hän ei kuitenkaan hyljännyt. Hän oli kuullut ystävältään nousevasta lajista nimeltään frisbeegolf, jossa menestyminen olisi huomattavasti helpompaa ja gloria taattua. Seuraavalla viikolla Susikoira Roi lähtikin ystävänsä kanssa frisbeegolfkentälle. Pelit sujuivat hänen ystävällään ja Susikoira Roilla mainiosti, kunnes he tulivat 9. väylälle. Yhdeksännen väylän heittopaikalla oli todella paljon lunta ja jäätä. Onneksi Susikoira Roin ystävä oli varustautunut tähän ottamalla rautakangen mukaan. Kesti tovin, kunnes Susikoira Roi ja hänen ystävänsä olivat saaneet hakattua jään pois, ja heittopaikka oli heittokunnossa. Susikoira Roin ystävä heitti ensiksi luotisuoran heiton korin juurelle. Tämän jälkeen oli Susikoira Roin vuoro. Kiekko lähti kauniisti halkomaan ilmaa, kunnes tuuli nappasi siihen ja vei kiekon toiselle väylälle. Tästä Susikoira Roi raivostui äärimilleen, otti rautakangen maasta ja heitti sen. Kanki lensi suoraan koriin.
Vielä nykyäänkin kuullaan frisbeegolfkentillä puhuttavan seuraavaa: "Harva kangella holaroi niin kuin hangella Kola-Roi
23. luukku
Rakas päiväkirja
Kerroin taannoin hyvälle ystävälleni sekä kaimalleni Joonakselle harrastavani aktiivisesti rekisteripeliä. "Siinä touhussa on kyllä aikamoinen pula-ajan meininki", totesi Joonas. Myöhemmin kerroin niinikään hyvälle ystävälleni Anssille keksiväni lämpimikseni Susikoira Roi -vitsejä. "Rekisteripeli ja Susikoira Roi -vitsit", kiteytti Anssi. Totta lienee, että mediaseksikkäämpiä harrastuksia ovat mm. jalkapallo ja kitaransoitto, mutta kyky viihdyttää itseään näillä sangen älyvapailla ajanvietteillä kertoo ihmisestä mielestäni enemmän kuin CV-harrastukset "urheilu ja musiikki."
Olin palaamassa tänään kuuden jälkeen viimeistä kertaa tänä vuonna töistä kotiin vieno, lauritähkämäinen hymy suupielessäni. Fiilistelin kotona odottavaa päivällistä, rauhallista ja tunnelmallista joululomaa, talvisen kaunista Jyväskylää. Pysähdyin punaisiin valoihin viimeisessä risteyksessä ennen kotitielle kääntymistä. Katseeni osui refleksinomaisesti edellä ajavan Mersun rekisterikilpeen: ROI-987. Naurahdin, ja samalla hetkellä valot vaihtuivat vihreäksi.
Silloin tajusin, että oikeastaan koko minuuteni, kaikki se mitä olen, kulminoitui tuohon rekisterikilpeen. Rekisterikilpien bongailu, Susikoira Roi -vitsit, syntymävuoteni, mieltymys omaa autoani tyylikkäämpiin menopeleihin. Kuvahan se oli saatava. Nauroin ääneen koko ajan, kun ajoin yli kilometrin väärään suuntaan kuuttakymppiä aivan liian lähellä edellä ajavaa autoa lama-ajan kännykkäkamerallani kuvia räpsien. Lopputuloksena on tämä Seiskan juorusivujen julkkisbongauskuvan tasoinen otos, josta välittyy lähinnä hyvä yritys.
Kuvasta juohtui mieleen yksi aikaa sitten keksimäni vitsi, joka liittyi Susikoira Roin sota-ajan kokemuksiin, mutta joka googlettamalla paljastuikin jo keksityksi: harva Mersun kolaroi niin kuin korsun mela Roi.
Hyvää aatonaattoa <3
Kerroin taannoin hyvälle ystävälleni sekä kaimalleni Joonakselle harrastavani aktiivisesti rekisteripeliä. "Siinä touhussa on kyllä aikamoinen pula-ajan meininki", totesi Joonas. Myöhemmin kerroin niinikään hyvälle ystävälleni Anssille keksiväni lämpimikseni Susikoira Roi -vitsejä. "Rekisteripeli ja Susikoira Roi -vitsit", kiteytti Anssi. Totta lienee, että mediaseksikkäämpiä harrastuksia ovat mm. jalkapallo ja kitaransoitto, mutta kyky viihdyttää itseään näillä sangen älyvapailla ajanvietteillä kertoo ihmisestä mielestäni enemmän kuin CV-harrastukset "urheilu ja musiikki."
Olin palaamassa tänään kuuden jälkeen viimeistä kertaa tänä vuonna töistä kotiin vieno, lauritähkämäinen hymy suupielessäni. Fiilistelin kotona odottavaa päivällistä, rauhallista ja tunnelmallista joululomaa, talvisen kaunista Jyväskylää. Pysähdyin punaisiin valoihin viimeisessä risteyksessä ennen kotitielle kääntymistä. Katseeni osui refleksinomaisesti edellä ajavan Mersun rekisterikilpeen: ROI-987. Naurahdin, ja samalla hetkellä valot vaihtuivat vihreäksi.
Silloin tajusin, että oikeastaan koko minuuteni, kaikki se mitä olen, kulminoitui tuohon rekisterikilpeen. Rekisterikilpien bongailu, Susikoira Roi -vitsit, syntymävuoteni, mieltymys omaa autoani tyylikkäämpiin menopeleihin. Kuvahan se oli saatava. Nauroin ääneen koko ajan, kun ajoin yli kilometrin väärään suuntaan kuuttakymppiä aivan liian lähellä edellä ajavaa autoa lama-ajan kännykkäkamerallani kuvia räpsien. Lopputuloksena on tämä Seiskan juorusivujen julkkisbongauskuvan tasoinen otos, josta välittyy lähinnä hyvä yritys.
Kuvasta juohtui mieleen yksi aikaa sitten keksimäni vitsi, joka liittyi Susikoira Roin sota-ajan kokemuksiin, mutta joka googlettamalla paljastuikin jo keksityksi: harva Mersun kolaroi niin kuin korsun mela Roi.
Hyvää aatonaattoa <3
lauantai 22. joulukuuta 2012
22. luukku: Susikoira Roi Japanissa
Tänään töissä limppariosastoa järjestellessäni mieleeni tuli jälleen tarina Susikoira Roin reissuilta.
Erään kerran hyvin kauan sitten Lähi-Idän alueella vieraillessaan Susikoira Roi sattui paikalle eräisiin häihin, joissa viini virtasi ja soitto soi. Isäntäväki huomasi kauhukseen jossain vaiheessa, että oli käymässä nolo homma ja juomat olivat loppumassa. Onneksi vieraana oli myös eräs partasuinen nuorimies naapurikaupungista, joka käden käänteessä muutti kellarivarastossa olleiden vesiastioiden sisällön viiniksi. Tätä ihmettä äimisteltiin ja jutut lähtivät leviämään ympäri maailmaa, taidettiinpa siitä kirjoittaa johonkin kirjaankin.
Vierestä toimitusta seurannut Susikoira Roi halusi ehdottomasti oppia tämän taidon, jolla juoman voi muuttaa toiseksi. Roi lyöttäytyi muutamaksi viikoksi tätä ihmeentekijää seuranneeseen kahdentoista miehen porukkaan, kunnes oli oppinut juomien muuttamisen taidon.
Nyt tuulet olivat kuljettaneet Susikoira Roin Japaniin. Hiukan härskinä ja jossain määrin häiriintyneenä kaverina Roi suuntasi Nousevaan auringon maahan lähinnä paikallisten naisten takia. Eivät naiset ihmisinä kiinnostaneet, vaan Susikoira Roi oli erityisesti mieltynyt näiden takamuksiin. Hän tykkäsi katsella, haistella ja joskus jopa kosketella niitä. Japanissahan kaikki outoudet ovat normaaleja eikä mitään perversioita tarvitse hävetä, joten Susikoira Roi sai toimia ja toteuttaa itseään varsin avoimesti.
Erään kerran Susikoira Roi oli kutsuttu naapurin lapsen kymmenvuotispäiville. Tarjolla oli wagasheja ja mocheja, mukissa tietysti limpparia kunnon lastenkutsujen tyyliin. Susikoira Roi söi kohteliaasti kolajuomaa siemaillen, mutta varsinainen syy synttäreille osallistumiselle oli tietysti naapurin rouvan hyvin muodostunut peppu. Sitä katsellessa aikakin tuntui pysähtyvän. Susikoira Roin ajatukset harhailivat lapsuuden syntymäpäiviin, jolloin oli tapana tehdä eri limppareista sekoituksia ja maistella näitä erikoisia koktaileja. Hän halusi opettaa tavan myös japanilaisille ystävilleen. Hän kysyi, mahtoiko tarjolla olla muutakin kuin Pepsiä. Ei kuulemma ollut. Hetken aikaa Roi harmitteli tilannetta, mutta muisti sitten kauan aikaa sitten oppimansa taidon, jolla juoma kuin juoma muutetaan toiseksi.
Susikoira Roi otti pullollisen Pepsiä, sulki silmänsä ja muutti pullon sisällön appelsiinilimonadiksi. Synttärivieraat olivat hämmästyneitä, mutta halusivat tietysti maistaa tätä erikoista juomaa. Limpparisekoitukset nostivat kestit aivan uudelle tasolle. Kaiken kruunuksi päivänsankarin äiti antoi Roille pitkän halauksen, ja koirasankarimme puristi tätä hellästi takapuolesta ikäänkuin salaa. Kotiin kävellessään Roi myhäili itsekseen: "Harva Pepsin jaffaroi niin kuin japsin peffa -Roi."
Erään kerran hyvin kauan sitten Lähi-Idän alueella vieraillessaan Susikoira Roi sattui paikalle eräisiin häihin, joissa viini virtasi ja soitto soi. Isäntäväki huomasi kauhukseen jossain vaiheessa, että oli käymässä nolo homma ja juomat olivat loppumassa. Onneksi vieraana oli myös eräs partasuinen nuorimies naapurikaupungista, joka käden käänteessä muutti kellarivarastossa olleiden vesiastioiden sisällön viiniksi. Tätä ihmettä äimisteltiin ja jutut lähtivät leviämään ympäri maailmaa, taidettiinpa siitä kirjoittaa johonkin kirjaankin.
Vierestä toimitusta seurannut Susikoira Roi halusi ehdottomasti oppia tämän taidon, jolla juoman voi muuttaa toiseksi. Roi lyöttäytyi muutamaksi viikoksi tätä ihmeentekijää seuranneeseen kahdentoista miehen porukkaan, kunnes oli oppinut juomien muuttamisen taidon.
Nyt tuulet olivat kuljettaneet Susikoira Roin Japaniin. Hiukan härskinä ja jossain määrin häiriintyneenä kaverina Roi suuntasi Nousevaan auringon maahan lähinnä paikallisten naisten takia. Eivät naiset ihmisinä kiinnostaneet, vaan Susikoira Roi oli erityisesti mieltynyt näiden takamuksiin. Hän tykkäsi katsella, haistella ja joskus jopa kosketella niitä. Japanissahan kaikki outoudet ovat normaaleja eikä mitään perversioita tarvitse hävetä, joten Susikoira Roi sai toimia ja toteuttaa itseään varsin avoimesti.
Erään kerran Susikoira Roi oli kutsuttu naapurin lapsen kymmenvuotispäiville. Tarjolla oli wagasheja ja mocheja, mukissa tietysti limpparia kunnon lastenkutsujen tyyliin. Susikoira Roi söi kohteliaasti kolajuomaa siemaillen, mutta varsinainen syy synttäreille osallistumiselle oli tietysti naapurin rouvan hyvin muodostunut peppu. Sitä katsellessa aikakin tuntui pysähtyvän. Susikoira Roin ajatukset harhailivat lapsuuden syntymäpäiviin, jolloin oli tapana tehdä eri limppareista sekoituksia ja maistella näitä erikoisia koktaileja. Hän halusi opettaa tavan myös japanilaisille ystävilleen. Hän kysyi, mahtoiko tarjolla olla muutakin kuin Pepsiä. Ei kuulemma ollut. Hetken aikaa Roi harmitteli tilannetta, mutta muisti sitten kauan aikaa sitten oppimansa taidon, jolla juoma kuin juoma muutetaan toiseksi.
Susikoira Roi otti pullollisen Pepsiä, sulki silmänsä ja muutti pullon sisällön appelsiinilimonadiksi. Synttärivieraat olivat hämmästyneitä, mutta halusivat tietysti maistaa tätä erikoista juomaa. Limpparisekoitukset nostivat kestit aivan uudelle tasolle. Kaiken kruunuksi päivänsankarin äiti antoi Roille pitkän halauksen, ja koirasankarimme puristi tätä hellästi takapuolesta ikäänkuin salaa. Kotiin kävellessään Roi myhäili itsekseen: "Harva Pepsin jaffaroi niin kuin japsin peffa -Roi."
perjantai 21. joulukuuta 2012
21 ½. luukku
Tulevan Maya-intiaanien ennustaman maailmanlopun alla myös Susikoira Roi pohti kuumeisesti, miten viimeiset päivänsä viettäisi. Roita oli aina vetänyt puoleensa maallisen mammonan havittelu ja niinpä hän päättikin toteuttaa pitkäaikaisen unelmansa ja ruveta - kyllä vain - sikafarmariksi. Koska esiapokalyptisessa ilmapiirissä oli niin sanottua hällä-väliä-mentaliteettia, päätti Roi iskeä kovin epätodennäköiseen, mutta parhaassa tapauksessa erittäin tuotteliaaseen markkina-alueeseen: Ankkalinnaan.
Ensitöikseen Roi hankki itselleen omakotitalon rauhalliselta Paratiisitieltä. Muuttokuormaa purkaessaan hän huomasi naapurin pihassa tutun punaisen Dudge-runkoisen avoauton ja päätti mennä tervehtimään julkisuudessakin silloin tällöin vilahtelevaa naapuriaan. Etuovella häntä tervehti kuitenkin kärttyinen naapuri seiloripuvussaan. "Sinäkö olet sitten tullut Tepoksi Tepon paikalle?" Susikoira Roi oli lievästikin ilmaistuna hieman hämmentynyt ensitapaamisesta uuden naapurinsa kanssa. Matkalla takaisin omalle pihalleen hän pysähtyi vielä ihastelemaan tuota punaista avoautoa ja sen uniikkia rekisterikilpeä 313.
Eipä aikaakaan, kun Susikoira Roin sikafarmaribisnes oli ottanut merikotkan siivet alleen ja kauppa kävi kuumana. Roi oli hiljalleen haalinut yksinoikeudet lähes kaikkien lähitienoon markettien lihatiskien toimituksille ja kärräsi avolava-autollaan, jota pick-upiksikin kutsutaan, päivittäin sylttyä, potkaa ja mitä mehukkainta sisäfilettä ankkalinnalaisten suureksi iloksi. Takaisin ajaessaan hänellä oli usein kyydissä sika poikineen lihotettavaksi farmilla. Mutta naapuri se vain pysyi kärttyisenä ja vihamielisenä. "Ei tainnut olla lämpimät välit tämän Tepon kanssa", Roi tuumi itsekseen.
Sitten koitti Roin bisneksen kannalta turbulenttinen päivä, jolloin verotarkastaja vieraili Roin farmilla. Tarkastaja löysi huomautettavaa yhdestä jos toisestakin taloudelnpidollisesta seikasta ja antoi Roille varoituksen. Roin oli toimitettava koko kirjanpito kaikkine liitteineen Verovirastoon yhden vaivaisen viikon kuluessa tai muuten hän menettäisi kaikki oikeutensa liiketoiminnan harjoittamiseen ja sikafarmi haettaisiin konkurssiin. Roi tuskastui silminnähden.
Käydessään läpi kirjanpitoaan Roi huomasi, että tarkastaja oli kuin olikin täysin oikeassa. Talouslaskelmat ja veroilmoitukset eivät kestäneet alkuunkaan päivänvaloa. Roin olo kävi yhä tukalammaksi ja kravattikin, jonka Roi oli yhdessä thaimaalaisen mittatilauspuvun kanssa ostanut nousukaudellaan, sai väistyä kaulasta. Hetken pohdittuaan Roi teki päätöksensä. Hän hävittäisi kaiken, siis aivan kaiken aineiston, mikä sikafarmin pyörittämisestä oli dokumentoitu ja katoaisi kuin tuhka tuuleen. Ikinä enää ei hän astuisi jalallaan Ankkalinnan kaduille.
Roi kävi kiireesti toimeen ja haki sekatavarakaupasta paperisilppurin. Hän karautti farmilleen ja lastasi kaikki paperit ja mapit avolava-autonsa kyytiin. Niitä kertyikin sievoinen pino. Kotipihalla Roi kaasutti suoraan autotalliin, sulki oven perässään ja antoi mappi-öön laulaa.
Moraalisesti hyväksyttävää tai ei, mutta nopealla ja häikäilemättömällä päätöksellään Roi pelasti karvaisen nahkansa ja pääsi pakenemaan Ankkalinnan Veroviraston velkojia. Naapurinsakin hän jätti hyvästelemättä, tokkopa ehti koskaan tälle edes kunnolla esittäytymään. Niinpä Paratiisitiellä tavataankin nykyään sanoa, että harva tukalasti silppuroi niin kuin sikalasti-Tulppu-Roi.
.JPG)
torstai 20. joulukuuta 2012
20. luukku: Pesäpallokenttä millin tarkkuudella
Jo pitkään PuTin blogi on saavuttanut medianäkyvyyttä tarjoamalla valistuneen arvauksen pesäpallokentän pituudesta. Näin joulukalenterin loppusuoralla tarjoamme lukijoillemme täyden tietopaketin pesäpallokentän mitoista. Tässä teille pesäpallokentän pituus, leveys yms. mitat millin tarkkuudella!
tiistai 18. joulukuuta 2012
19. luukku
Kuten hyvin tiedetään, Susikoira Roi ei nuoruudessaan ollut yhtä rauhallinen tapaus kuin myöhemmin elämänsä vakaina ja rakkauden täyteisinä vuosina. Noina kultaisina nuoruusvuosina Roi iski suoraan naiskoirien sydämeen kovien urheilusuoritusten kautta.
Monia lajeja Roi kokeili pärjäten mainiosti kaikissa, mutta oli yksi laji, jonka koen nyt mainitsemisen arvoiseksi, nimittäin temppupyöräily. Roi eteni nopeasti debyyttivuotenaan maailmanluokan pyöräilijäksi ja hänet valittiin Suomen edustajana universumin ykköskilpailuihin, Amerikan Yhdysvaltojen X-Gameseihin.
Roi kipparoi höyrylaivalla uudelle mantereelle Las Vegasiin, jonne olivat kokoontuneet kaikki maailman parhaat pyöräilijät sekä katsomon puolella maailman kauneimmat missit. Roi pääsi tyttöjen parissa nopeasti hauskan ja huolehtivan uroksen maineeseen ja tytöt olivatkin alituiseen viheltelemässä Roin temppuilulle katsomon eturivissä.
Kisat etenivät Roin osalta kuin rullaten välierävaiheeseen. Järjestäjät olivat tehneet kilpailijoille yllätyksen ja järjestäneet kaikki katsomon kauneimmat naiset erikoistehtävään: Viimeisen hyppyrin ilmalento veisi kilpailijat pitkän tasanteen yli ja tasanteen päällä kaunistelisivat missit suuren maailman tapaan paljas pylly kilpailijoita kohti ojennettuna.
Roi lähti itsevarmana taistoon ja ylivertaisine kinttuineen polkikin ensimmäisten kaarteiden aikana muista kilpakarjuista karkuun. Välierän voitto vaikutti ennen loppusuoraa jo niin itsestään selvältä, että Roi itsekin tajusi sen. Tieto, että perussuoritus viimeisellä hyppyrillä veisi suomalaisen uroksen vääjäämättä kohti finaalia ja maamme urheiluhistorian korkeinta saavutusta suorastaan jähmetti tutun Susikoiramme. Tämä henkinen jähmettyminen yhdessä edessä siintävän peppurivistön kanssa sai Roin unohtamaan yhden ainoan ratkaisevan polkaisun ennen viimeistä hyppyriä.
Roi lensi hyppyrin nokalta ilmaan, näki peppujen vilahtavan alla ja tiesi elävänsä koiran elämän hienointa mahdollista hetkeä. Ilo loppui kuitenkin lyhyeen, kun Roin vauhti loppui juuri ratkaisevalla hetkellä. Roin ilmalento ei yltänyt alastuloon asti, vaan hän pamahti eturengas edellä päin viimeisen missin paljasta takapuolta. Loppukilpailu jäi tällä kertaa haaveeksi, mutta onneksi missi selvisi pelkällä säikähdyksellä. Tästä ikimuistoisesta äksidentistä puhutaan edelleen Yhdysvaltain pyöräily- ja missipiireissä: "Harva anaalin fillaroi, niin kuin finaalin alla Roi".
Monia lajeja Roi kokeili pärjäten mainiosti kaikissa, mutta oli yksi laji, jonka koen nyt mainitsemisen arvoiseksi, nimittäin temppupyöräily. Roi eteni nopeasti debyyttivuotenaan maailmanluokan pyöräilijäksi ja hänet valittiin Suomen edustajana universumin ykköskilpailuihin, Amerikan Yhdysvaltojen X-Gameseihin.
Roi kipparoi höyrylaivalla uudelle mantereelle Las Vegasiin, jonne olivat kokoontuneet kaikki maailman parhaat pyöräilijät sekä katsomon puolella maailman kauneimmat missit. Roi pääsi tyttöjen parissa nopeasti hauskan ja huolehtivan uroksen maineeseen ja tytöt olivatkin alituiseen viheltelemässä Roin temppuilulle katsomon eturivissä.
Kisat etenivät Roin osalta kuin rullaten välierävaiheeseen. Järjestäjät olivat tehneet kilpailijoille yllätyksen ja järjestäneet kaikki katsomon kauneimmat naiset erikoistehtävään: Viimeisen hyppyrin ilmalento veisi kilpailijat pitkän tasanteen yli ja tasanteen päällä kaunistelisivat missit suuren maailman tapaan paljas pylly kilpailijoita kohti ojennettuna.
Roi lähti itsevarmana taistoon ja ylivertaisine kinttuineen polkikin ensimmäisten kaarteiden aikana muista kilpakarjuista karkuun. Välierän voitto vaikutti ennen loppusuoraa jo niin itsestään selvältä, että Roi itsekin tajusi sen. Tieto, että perussuoritus viimeisellä hyppyrillä veisi suomalaisen uroksen vääjäämättä kohti finaalia ja maamme urheiluhistorian korkeinta saavutusta suorastaan jähmetti tutun Susikoiramme. Tämä henkinen jähmettyminen yhdessä edessä siintävän peppurivistön kanssa sai Roin unohtamaan yhden ainoan ratkaisevan polkaisun ennen viimeistä hyppyriä.
Roi lensi hyppyrin nokalta ilmaan, näki peppujen vilahtavan alla ja tiesi elävänsä koiran elämän hienointa mahdollista hetkeä. Ilo loppui kuitenkin lyhyeen, kun Roin vauhti loppui juuri ratkaisevalla hetkellä. Roin ilmalento ei yltänyt alastuloon asti, vaan hän pamahti eturengas edellä päin viimeisen missin paljasta takapuolta. Loppukilpailu jäi tällä kertaa haaveeksi, mutta onneksi missi selvisi pelkällä säikähdyksellä. Tästä ikimuistoisesta äksidentistä puhutaan edelleen Yhdysvaltain pyöräily- ja missipiireissä: "Harva anaalin fillaroi, niin kuin finaalin alla Roi".
18. luukku
18. luukku ja kohtalo!
Tänä kauniina päivänä kohtalo tuli peliin, kun etsin taas rekisterikilpeä nro. 18. Lounaalta saapuessani tällainen yksilö oli parkkeeranut itsensä aivan Munkan palatsin läheisyyteen ja joulukalenterin päivän luukku oli sinetöity.
Olo kuin lottovoittajalla!
Tänä kauniina päivänä kohtalo tuli peliin, kun etsin taas rekisterikilpeä nro. 18. Lounaalta saapuessani tällainen yksilö oli parkkeeranut itsensä aivan Munkan palatsin läheisyyteen ja joulukalenterin päivän luukku oli sinetöity.
Olo kuin lottovoittajalla!
maanantai 17. joulukuuta 2012
17. luukku
Pussin Tiristäjien tietojen mukaan Susikoira Roi -vitsit ovat tämän hetken kuumin puheenaihe, kun jouluun on enää viikko aikaa. Tässä erään unettoman yön tarina viime viikolta:
Susikoira Roi työskenteli parisen vuotta sitten Vaasassa terveyskeskuslääkärinä. Eräänä tammikuisena iltana Roin puhelin soi. "Hello, this is mister Tamminen calling. Great to fucking talk to you." Toden totta – langan toisessa päässä oli itse Aurinkokuningas Juhani Tamminen, joka toimi tuolloin Vaasan Sportin päävalmentajana. Tami oli kuormittavan työnsä seurauksena huomannut muutoksia terveydessään, ja hän pyysi Susikoira Roilta henkilökohtaista apua ongelmiinsa. Stressin oireet olivat kovat, työperäinen uupumus vaivasi ja sänkykamarin puolellakin oli hankaluuksia, mikä erityisesti rassasi macho-imagostaan tunnettua Tammista.
Susikoira Roi näki heti ongelman ytimeen: kaikkien patoutuneiden ongelmien syynä oli huono mieskunto. Roi kirjoitti Tamille välittömästi pitkän sairausloman, jotta vaivaa päästiin hoitamaan määrätietoisesti. Erektiohäiriöistä johtuvaa työuupumusta parannettiin luonnonmenetelmin, vierihoidolla, homeopatialla ja hypnoosilla. Prosessi oli pitkä, mutta tulokset olivat loistavia. Tamminen on taas elämänsä kunnossa ja hän valmentaa jälleen uutta Mestis-joukkuetta kohti liigatasoa. Vielä tänäkin päivänä Aurinkokuningas muistelee lämmöllä parantajaansa: "Harva Tammista terkkaroi niin kuin temmistä tarkka Roi."
Susikoira Roi työskenteli parisen vuotta sitten Vaasassa terveyskeskuslääkärinä. Eräänä tammikuisena iltana Roin puhelin soi. "Hello, this is mister Tamminen calling. Great to fucking talk to you." Toden totta – langan toisessa päässä oli itse Aurinkokuningas Juhani Tamminen, joka toimi tuolloin Vaasan Sportin päävalmentajana. Tami oli kuormittavan työnsä seurauksena huomannut muutoksia terveydessään, ja hän pyysi Susikoira Roilta henkilökohtaista apua ongelmiinsa. Stressin oireet olivat kovat, työperäinen uupumus vaivasi ja sänkykamarin puolellakin oli hankaluuksia, mikä erityisesti rassasi macho-imagostaan tunnettua Tammista.
Susikoira Roi näki heti ongelman ytimeen: kaikkien patoutuneiden ongelmien syynä oli huono mieskunto. Roi kirjoitti Tamille välittömästi pitkän sairausloman, jotta vaivaa päästiin hoitamaan määrätietoisesti. Erektiohäiriöistä johtuvaa työuupumusta parannettiin luonnonmenetelmin, vierihoidolla, homeopatialla ja hypnoosilla. Prosessi oli pitkä, mutta tulokset olivat loistavia. Tamminen on taas elämänsä kunnossa ja hän valmentaa jälleen uutta Mestis-joukkuetta kohti liigatasoa. Vielä tänäkin päivänä Aurinkokuningas muistelee lämmöllä parantajaansa: "Harva Tammista terkkaroi niin kuin temmistä tarkka Roi."
lauantai 15. joulukuuta 2012
15. luukku
Viime yönä pidettiin PuTin perinteiset hankisekauinnin seuranmestaruuskilpailut.
Lajin kulku on seuraava:
1. Kuperkeikalla lumihankeen
2. Selkäuintiosuus
3. Rintauintiosuus
4. Perhosuintiosuus
5. Vapaauintiosuus
Voittaja ratkaistaan tietysti semifinaalien ja finaalien kautta. Semifinaaleihin hakeutuivat jäsenet Hämppis, Ykä ja Heikki. Tästä porukasta finaaliin selvisivät Hämppis ja Ykä, johon villeillä kortiella liittyivät myös Pesonen ja Pyry. Kisassahan vain ja ainoastaan tyyli ratkaisee. Ikävä kyllä tuomaristo ei saapunut koskaan paikalle ja täten kuvamateriaalikaan ei ole saatavilla. Ratkaisu jäänee siten myöhemmälle...
Kiitos ja anteeksi! Tänään myös pelataan frisbeegolfia. Silkkaa juhlaa tämä elämä.
-mj
torstai 13. joulukuuta 2012
13. luukku
Lucianpäivän kunniaksi sivistystä ja korkeakulttuuria! Kone kiinni asiallisiin kaiuttimiin ja naatiskelemaan. On muuten yksi hienoimmista kuulemistani klassisen musiikin teoksista pitkään aikaan.
keskiviikko 12. joulukuuta 2012
121212. luukku
Tänään on horologisesti historiallinen ja melko varmasti meidän maallisen vaelluksemme viimeinen suuren numerosarjan päivä. Onnea siis siitä kaikille! Tunsitteko tekin klo 12:12:12, kuinka humahdus kävi lävitsenne ja mielenne täyttyi positiivisista ajatuksista?
maanantai 10. joulukuuta 2012
torstai 6. joulukuuta 2012
6. luukku
Hyvää itsenäisyyspäivää! Ensi viikolla luvassa jääkiekonpelauskilpailut Venäjällä. Kuudennen luukun takaa löytyy kalustovertailua talvisodan hengessä.
Suomen joukkue Moskovan turnaukseen:
Maalivahdit:
Ari Ahonen, Metallurg Magnitogorsk (KHL)
Joni Ortio, HIFK
Ari Ahonen, Metallurg Magnitogorsk (KHL)
Joni Ortio, HIFK
(Isäm maan) Puollustajat:
Teemu Eronen, Jokerit
Lasse Kukkonen, Rögle BK (SWE)
Teemu Laakso, Severstal Tsherepovets (KHL)
Sami Lepistö, Lokomotiv Jaroslavl (KHL)
Ilari Melart, HIFK
Mikko Mäenpää, TsSKA Moskova (KHL)
Kristian Näkyvä, JYP
Atte Ohtamaa, Kärpät
Teemu Eronen, Jokerit
Lasse Kukkonen, Rögle BK (SWE)
Teemu Laakso, Severstal Tsherepovets (KHL)
Sami Lepistö, Lokomotiv Jaroslavl (KHL)
Ilari Melart, HIFK
Mikko Mäenpää, TsSKA Moskova (KHL)
Kristian Näkyvä, JYP
Atte Ohtamaa, Kärpät
Hyökkääjät:
Juhamatti Aaltonen, Rögle BK (SWE)
Jonas Enlund, Sibir Novosibirsk (KHL)
Tommi Huhtala, Blues
Tuomas Kiiskinen, Donbass Donetsk (KHL)
Ville Koho, SaiPa
Kristian Kuusela, Blues
Toni Kähkönen, Kärpät
Miika Lahti, JYP
Jori Lehterä, Sibir Novosibirsk (KHL)
Oskar Osala, Neftehimik Nizhnekamsk (KHL)
Antti Pihlström, Salavat Julajev Ufa (KHL)
Teemu Ramstedt, Blues
Jere Sallinen, HPK
Juhamatti Aaltonen, Rögle BK (SWE)
Jonas Enlund, Sibir Novosibirsk (KHL)
Tommi Huhtala, Blues
Tuomas Kiiskinen, Donbass Donetsk (KHL)
Ville Koho, SaiPa
Kristian Kuusela, Blues
Toni Kähkönen, Kärpät
Miika Lahti, JYP
Jori Lehterä, Sibir Novosibirsk (KHL)
Oskar Osala, Neftehimik Nizhnekamsk (KHL)
Antti Pihlström, Salavat Julajev Ufa (KHL)
Teemu Ramstedt, Blues
Jere Sallinen, HPK
Venäjän joukkue Moskovan turnaukseen:
Maalivahdit:
Konstantin Barulin, Ak Bars
Ilja Bryzgalov, TsSKA (Philadelphia)
Vasili Koshetshkin, Severstal
Konstantin Barulin, Ak Bars
Ilja Bryzgalov, TsSKA (Philadelphia)
Vasili Koshetshkin, Severstal
Puolustajat:
Anton Belov, Omsk
Jevgeni Birjukov, Metallurg Magnitogorsk
Denis Denisov, TsSKA
Aleksei Jemelin, Ak Bars (Montreal)
Jevgeni Medvedev, Ak Bars
Konstantin Kornejev, Ak Bars
Ilja Nikulin, Ak Bars
Jakov Rylov, TsSKA
Jevgeni Rjasenski, TsSKA
Fedor Tjutin, Atlant (Columbus)
Anton Belov, Omsk
Jevgeni Birjukov, Metallurg Magnitogorsk
Denis Denisov, TsSKA
Aleksei Jemelin, Ak Bars (Montreal)
Jevgeni Medvedev, Ak Bars
Konstantin Kornejev, Ak Bars
Ilja Nikulin, Ak Bars
Jakov Rylov, TsSKA
Jevgeni Rjasenski, TsSKA
Fedor Tjutin, Atlant (Columbus)
Hyökkääjät:
Artjom Anisimov, Lokomotiv (Columbus)
Jegor Averin, Lokomotiv
Jevgeni Dadonov, Donbass
Pavel Datsjuk, TsSKA (Detroit)
Nikolai Zherdev, Atlant
Dimitri Kazionov, Metallurg Magnitogorsk
Ilja Kovaltshuk, SKA (New Jersey)
Nikolai Kulemin, Metallurg Magnitogorsk (Toronto)
Jevgeni Malkin, Metallurg Magnitogorsk (Pittsburgh)
Sergei Mozjakin, Metallurg Magnitogorsk
Aleksandr Ovetshkin, Dynamo Moskova (Washington)
Aleksandr Perezhogin, Omsk
Sergei Plotnikov, Lokomotiv
Aleksandr Popov, Omsk
Aleksandr Radulov, TsSKA
Aleksei Terestshenko, Ak Bars
Vadim Shipatshev, Severstal
Sergei Shirokov, TsSKA
Artjom Anisimov, Lokomotiv (Columbus)
Jegor Averin, Lokomotiv
Jevgeni Dadonov, Donbass
Pavel Datsjuk, TsSKA (Detroit)
Nikolai Zherdev, Atlant
Dimitri Kazionov, Metallurg Magnitogorsk
Ilja Kovaltshuk, SKA (New Jersey)
Nikolai Kulemin, Metallurg Magnitogorsk (Toronto)
Jevgeni Malkin, Metallurg Magnitogorsk (Pittsburgh)
Sergei Mozjakin, Metallurg Magnitogorsk
Aleksandr Ovetshkin, Dynamo Moskova (Washington)
Aleksandr Perezhogin, Omsk
Sergei Plotnikov, Lokomotiv
Aleksandr Popov, Omsk
Aleksandr Radulov, TsSKA
Aleksei Terestshenko, Ak Bars
Vadim Shipatshev, Severstal
Sergei Shirokov, TsSKA
Kaatuuko meidän pelillä?
maanantai 3. joulukuuta 2012
sunnuntai 2. joulukuuta 2012
lauantai 1. joulukuuta 2012
Talvikauden avaus
Huomenna Meilahdessa PuTi:n virallinen Frisbeegolffin talvikauden avaustapahtuma. Mukaan lämmintä vaatetta, aimo annos Joulumieltä ja lämmintä juotavaa!
Tarkasta aikataulusta spekuloitanee ahkerasti tänään eri medioissa!
sunnuntai 18. marraskuuta 2012
lauantai 17. marraskuuta 2012
perjantai 16. marraskuuta 2012
Holaritilastot
Paljon puhutut, kauan odotetut ja vaivoja säästämättä työstetyt Pussin Tiristäjien holaritilastot on viimein julkaistu! Koska 75 % hallituksesta mm. työskentelee ammatikseen tilastojen parissa, tilastointivastuun otti se puuttuva neljännes eli minä. Tiesittekö muuten, että hallituksen virkistysmatkojen kohokohta on aina se, kun saunan (ala)lauteilla kisaillaan siitä, kuka osaa käyttää parhaiten Exceliä pelkällä näppäimistöllä?
Ajankohta
Rakensin aluksi kuvion holareiden sijoittumisesta elämän ajallisessa jatkumossa. Muistelen, että PuTin kokeineimmat kiekonheittäjät ovat aloittaneet lajin jo muinaisen 00-luvun puolivälissä. Holareita saatiin odotella tovi jos toinenkin. Joona otti kunnian Pussin Tiristäjien ensimmäisenä holarintekijänä 11.8.2010.
Edeltävästä (Paintilla tehdystä) kuviosta voidaan tulkita, että
a) holareita on tehty kaikkiaan 12
b) holarin tehneitä Pussin Tiristäjiä on kaikkiaan 5
c) holareita on tehty aika monta tänä vuonna.
Edeltävän kuvion taustalla voidaan nähdä seuraavat tekijät:
a) heitto on tarkentunut
b) pelimäärät ovat lisääntyneet.
Tekijä ja paikka
Avauksia on nakkailtu sisään jo viidellä eri radalla. Mielenkiintoisena tilastoknoppina haluan nostaa esiin Joonan ratauskollisuuden: huolimatta holaripörssin kärkipaikasta hän on ainoa usean holarin mies, joka on tehnyt holareita ainoastaan yhdellä radalla.
Pituus
Tärkein miehisyyttä määrittävä tekijä on pituus. Tämä on mielipidekysymys, mutta myös yleisesti tunnustettu fakta, ja se koskee myös holareita. Alla on graafinen esitys holareiden pituuksista. Näistä haluan nostaa esiin äärioikealla jöpöttävän Mikon aikaansaannoksen, joka syntyi likilegendaarisesti Nummelan radan ykkösväylälle – mulliganilla!
Päivät, väylät ja kiekot
En löytänyt Bloggerista taulukkotyökalua, vaikka kaikkivoipainen tilastovelho olenkin. Siispä otin screenshotin Excelistä, croppasin sen ja uploadasin tähän blogin jatkoksi, näin ammattijargonia käyttääkseni.
Yhteenveto
Tilasto osoittaa, että midareilla ne holarit tehdään. Pisin holari on toki tehty putterilla, se olkoon säännön vahvistava poikkeus. Peli kehittyy, ja on erittäin mielenkiintoista nähdä aikanaan tulevan vuoden 2013 holarimäärä. Jatkuuko kehitys eksponentiaalisesti, kuten tähänkin saakka? Koska inhimillisyyden rajat tulevat vastaan?
Ps. Huomiseksi buukattu pelit klo 9.00. Kausi jatkuu!
Ajankohta
Rakensin aluksi kuvion holareiden sijoittumisesta elämän ajallisessa jatkumossa. Muistelen, että PuTin kokeineimmat kiekonheittäjät ovat aloittaneet lajin jo muinaisen 00-luvun puolivälissä. Holareita saatiin odotella tovi jos toinenkin. Joona otti kunnian Pussin Tiristäjien ensimmäisenä holarintekijänä 11.8.2010.
Edeltävästä (Paintilla tehdystä) kuviosta voidaan tulkita, että
a) holareita on tehty kaikkiaan 12
b) holarin tehneitä Pussin Tiristäjiä on kaikkiaan 5
c) holareita on tehty aika monta tänä vuonna.
Edeltävän kuvion taustalla voidaan nähdä seuraavat tekijät:
a) heitto on tarkentunut
b) pelimäärät ovat lisääntyneet.
Tekijä ja paikka
Avauksia on nakkailtu sisään jo viidellä eri radalla. Mielenkiintoisena tilastoknoppina haluan nostaa esiin Joonan ratauskollisuuden: huolimatta holaripörssin kärkipaikasta hän on ainoa usean holarin mies, joka on tehnyt holareita ainoastaan yhdellä radalla.
Pituus
Tärkein miehisyyttä määrittävä tekijä on pituus. Tämä on mielipidekysymys, mutta myös yleisesti tunnustettu fakta, ja se koskee myös holareita. Alla on graafinen esitys holareiden pituuksista. Näistä haluan nostaa esiin äärioikealla jöpöttävän Mikon aikaansaannoksen, joka syntyi likilegendaarisesti Nummelan radan ykkösväylälle – mulliganilla!
Päivät, väylät ja kiekot
En löytänyt Bloggerista taulukkotyökalua, vaikka kaikkivoipainen tilastovelho olenkin. Siispä otin screenshotin Excelistä, croppasin sen ja uploadasin tähän blogin jatkoksi, näin ammattijargonia käyttääkseni.
Yhteenveto
Tilasto osoittaa, että midareilla ne holarit tehdään. Pisin holari on toki tehty putterilla, se olkoon säännön vahvistava poikkeus. Peli kehittyy, ja on erittäin mielenkiintoista nähdä aikanaan tulevan vuoden 2013 holarimäärä. Jatkuuko kehitys eksponentiaalisesti, kuten tähänkin saakka? Koska inhimillisyyden rajat tulevat vastaan?
Ps. Huomiseksi buukattu pelit klo 9.00. Kausi jatkuu!
tiistai 13. marraskuuta 2012
Puhe Lyseon 140-vuotisjuhlissa
Arvoisa
rehtori, hyvät opettajat, lukiolaiset ja muut paikallaolijat
Siitä
on viisi ja puoli vuotta, kun kävin hakemassa valkoisen lakin tältä samalta
estradilta. Lyseo oli silloin paikka, johon oli joka aamu mukava tulla. Paikka,
jossa on perinteitä mutta samalla tilaa uusille ajatuksille. Paikka, jossa
nähdään kavereita ja opetellaan ottamaan vastuuta. Tarinoin teille hetken
siitä, mikä vaikutus Kuopion Lyseolla on ollut minun elämääni.
Miksi
aikanaan hakeuduin Lyseoon? Olin ollut musiikkiluokalla koko peruskoulun, mutta
minusta tuntui, ettei musiikista tule ammattia. Halusin ottaa lukio-opinnot
tosissaan. Lyseolla on vankka maine tasokkaana, yleispätevänä lukiona, jossa
saa laadukasta opetusta. Isäni ja setäni sekä vanhemmat serkkuni olivat käyneet
Lyseon ja muistan päättäneeni jo nuorena, että Lyseoon, Lyseoon. Laitoin
yhteishaussa kakkosvaihtoehdoksi reteästi Rautalammin ratsastuslukion.
Jälkeenpäin on mietityttänyt, että mitäs jos keskiarvo ei olisikaan riittänyt
tänne…
Vuosikurssillani
oli laajalla skaalalla eri asioista kiinnostuneita, aktiivisia opiskelijoita.
Oppilaskunnan hallituksen puheenjohtajaksi oli useita potentiaalisia
ehdokkaita, joten totesin tilanteen ja lähdin vuodeksi vaihtoon. Jäin opinnoissa jälkeen kavereistani, mutta vaihtovuoden tärkein tavoite toteutui ja
minut valittiin puheenjohtajaksi. Petin tosin tärkeimmän vaalilupaukseni, koska
hallituskulut olivat kaudellani korkeat, enkä saanut yrityksistä huolimatta
järjestettyä pomppulinnaa kevään grillijuhliin.
Näin
alumniperspektiivistä asioita tarkastellessa lukioajat ovat jääneet mieleen
monesta muustakin, kuin koulunkäynnistä. Muistan lukioidenväliset
salibandyturnaukset, kun ylsimme finaaliin asti kolmena vuonna peräkkäin.
Klassikan pojat ihmettelivät tappion jälkeen että mitä täällä tapahtuu, kun
luonnontiedelukion kynäniskat näyttivät kaapin paikan. Kahviossa pelattiin
ristiseiskaa ja pöytälätkää jokainen välitunti ja hyppytunti. Kehitimme
liikuntailtapäivät luomaan yhteishenkeä kouluun. Liikuntailtapäiviä
järjestetään kuulemma edelleen! Joka vuosi sodittiin myös vesisota
musiikkilukiota vastaan.
Abikeväänä,
lukulomien ja kirjoitusten jälkilämmöillä, teillä on edessä tulevaisuuden suunnittelu.
Toisilla on päivänselvä näkemys tulevasta työurastaan, joillain taas paletti
täysin levällään. Toisten selkeät suunnitelmat saattavat ahdistaa, jos ei itse
vielä tiedä, mitä tahtoo tulevaisuudeltaan. Kiinnostuksen kohteet vaihtuvat ja
oma identiteetti rakentuu. Mielestäni teidän lukiolaisten ei tarvitse huolestua, vaikka ette vielä tietäisikään, mitä teistä tulee isona. Minä en ainakaan tiennyt.
Seurustelin
lukioaikani pari viimeistä vuotta kauniin tytön kanssa, joka aikoi hakea
Jyväskylään opiskelemaan luokanopettajaksi. Minäkin olin joskus miettinyt
opettajan ammattia, ja romanttisena kaverina, vailla sen suurempia omia suunnitelmia,
seurasin tyttöystäväni esimerkkiä. Pääsimme molemmat opiskelemaan Jyväskylään,
hän erityisluokanopettajaksi ja minä musiikinopettajaksi. Nyt, viisi vuotta
myöhemmin, olemme kumpikin viittä vaille maistereita ja silloinen tyttöystäväni
on tuleva vaimoni.
Lyseosta
olen saanut elämänkumppanin lisäksi myös parhaat ystäväni. Monet ihmettelevät
mikä pitää kaveripiirimme vuosienkin jälkeen koossa – sitä on kieltämättä
itsekin hankala selittää. Nuorena eletyt hetket ja yhdessä aikuisiksi
kasvaminen hitsasivat porukkamme tiiviiksi. Asumme eri paikkakunnilla, mutta
yhteisten harrastusten ja mielenkiinnon kohteiden kautta yhteyttä tulee
pidettyä lähes päivittäin.
Ajattelen,
että elämässä pitää pyrkiä tekemään asioita, joista nauttii. Se ei tarkoita,
että kaiken pitäisi olla helppoa. Itsensä haastaminen on tärkeää, koska on vain
sinusta itsestäsi kiinni mitä opit ja mitä saat elämältä.
Elämä
rakentuu pienistä hetkistä, mitättömältä tuntuvista valinnoista ja
sattumuksista. Toisille sopii tavoitteiden asettaminen, toiset toimivat
impulsiivisemmin. Jokaisen tehdyn päätöksen takana pitää pystyä seisomaan, ja
kun joskus vanhana katsoo elämäänsä taaksepäin, mitään tehtyä tai tekemättä
jätettyä ei tarvitse katua.
Luin aikanaan
pitkän matematiikan, koska äiti pakotti. Kurssien edetessä ja asian
vaikeutuessa panostukseni aineeseen alkoi näkyä arvosanoissa ja ensimmäisten
kurssien ysit kääntyivät kevääseen mennessä ylösalaisin. Mietin vaihtoa
lyhyeen. Aallonpohjasta kuitenkin noustiin, päätin taistella matematiikan
pitkänä loppuun ja sain päättötodistukseen pyöreän kahdeksikon.
Päätös
jatkaa osoittautui tärkeämmäksi kuin silloin kuvittelin. Vedin nimittäin viime
talvena ässän hihasta, yllätin lähes itsenikin ja hain opiskelemaan
lennonjohtajaksi. Olin miettinyt sitä muutaman kuukauden ja päätin hakea,
jotten vanhempana harmittele kun ei tullut silloin yritettyä. Monivaiheisten
pääsykokeiden jälkeen sain hyväksymiskirjeen, ja aloitan lennonjohto-opinnot ensi syksynä.
Me
olemme kaikki erilaisia. Kaikista ei tule presidenttejä, pääministereitä tai
rokkitähtiä – eikä tarvitsekaan. Elämäänsä pitää lähteä rakentamaan juuri sillä
tavalla kuin itsestä hyvältä tuntuu. Lukio on huikeaa aikaa, Lyseo on huikea
lukio ja teillä on huikea määrä valintoja ja mahdollisuuksia edessänne.
Lopuksi haluan kiittää Lyseon opettajia ja rehtoria siitä, että olette antaneet minulle, kuten tuhansille muillekin, hyvät eväät elämään.
Pitäkää
huolta itsestänne ja ystävistänne, te kaikki, ja hoitakaa opiskelu kunnialla. Ei siitä
haittaa ole.
Kiitos.
lauantai 3. marraskuuta 2012
perjantai 26. lokakuuta 2012
Frisbeegolf – hieno kesälaji
Skenaario 1: Yö ennen luentoja
Menet nukkumaan puolenyön maissa tietäen, että herätykseen on aivan liian vähän aikaa. Heräät 7.45 tuhannen väsyneenä, toteat että kiire tulee ja pakotat itsesi jalkeille. Menet luennolle myöhässä vartti akateemisen vartin jälkeen.
Skenaario 2: Yö ennen frisbeegolfia
Menet nukkumaan puolenyön maissa tietäen, että herätykseen on aivan liian paljon aikaa. Heräät 7.00, keität kahvin, teet smoothien, järjestelet kiekot bägiin ja putsaat auton lumesta. Menet kentälle vartti ennen sovittua aikaa.
Tämä aamu oli noita skenaario kakkosen aamuja. Laajikseen lanseerataan tänä viikonloppuna ensilumenlatu, ja alkupään korit kerätään pois. Nyt niistä oli jo napsittu ketjut, pelkästään tolpat ja kupit jäljellä. Käytiin Mertasen kanssa päättämässä Laajis-kausi raikkaassa pikkupakkasessa ja lumisateessa. Kierros oli sikäli merkittävä, että sain täyteen 2000 avausta tälle kaudelle (tarkoittaa muuten myös vähintään 2000 puttia). Näkyykö pelissä? Kyllä ei näy.
Kotikauden päätöskierroksen lataus meni yli ja bogijuna puksutteli raiteillaan 14-väylälle saakka. Kuvan väylältä sain vähän ryhtiä toimintaan ja pelasin kunniakkaasti pariin viimeiset väylät. Hävisin roimasti Mikolle ties monettako kertaa tällä kaudella ja tarjosin kaakaot ja jäätelöt Laajiksen kahviossa.
Onneksi kausi ei ole ohi, kesäkausi ehkä.
Lähiaikoina tulossa holaritilastoja, pysykää kuulolla.
Menet nukkumaan puolenyön maissa tietäen, että herätykseen on aivan liian vähän aikaa. Heräät 7.45 tuhannen väsyneenä, toteat että kiire tulee ja pakotat itsesi jalkeille. Menet luennolle myöhässä vartti akateemisen vartin jälkeen.
Skenaario 2: Yö ennen frisbeegolfia
Menet nukkumaan puolenyön maissa tietäen, että herätykseen on aivan liian paljon aikaa. Heräät 7.00, keität kahvin, teet smoothien, järjestelet kiekot bägiin ja putsaat auton lumesta. Menet kentälle vartti ennen sovittua aikaa.
Tämä aamu oli noita skenaario kakkosen aamuja. Laajikseen lanseerataan tänä viikonloppuna ensilumenlatu, ja alkupään korit kerätään pois. Nyt niistä oli jo napsittu ketjut, pelkästään tolpat ja kupit jäljellä. Käytiin Mertasen kanssa päättämässä Laajis-kausi raikkaassa pikkupakkasessa ja lumisateessa. Kierros oli sikäli merkittävä, että sain täyteen 2000 avausta tälle kaudelle (tarkoittaa muuten myös vähintään 2000 puttia). Näkyykö pelissä? Kyllä ei näy.
Kotikauden päätöskierroksen lataus meni yli ja bogijuna puksutteli raiteillaan 14-väylälle saakka. Kuvan väylältä sain vähän ryhtiä toimintaan ja pelasin kunniakkaasti pariin viimeiset väylät. Hävisin roimasti Mikolle ties monettako kertaa tällä kaudella ja tarjosin kaakaot ja jäätelöt Laajiksen kahviossa.
Onneksi kausi ei ole ohi, kesäkausi ehkä.
Lähiaikoina tulossa holaritilastoja, pysykää kuulolla.
tiistai 16. lokakuuta 2012
Valiopussit
Pussien tiristäminen on mukavaa! Pussien tiristäminen sinänsä on itseisarvo ja tuottaa nautintoa niin tuskan kuin ilonkin hetkellä. Tiristäjien kesken pusseja on tullut vastaan monenlaisia ja nautinto on saanut monia vivahteita. Monien pussien kohdalla nautinto ja hyöty tuppaa jäämään kuitenkin lyhytkestoiseksi.
Reilu viikko sitten viikonloppuna New York Cityn katuja tallatessa vastaan tallusteli paikallinen rantojen mies, kanssatiristelijä. Kuten kanssatiristelijöiden kesken on tapana tehdä, tiristelyvinkit vaihdettiin ja juttua riitti. Tämä ystävällinen herrasmies kertoi pusseista, joita tiristämällä lyhytaikaisen nautinnon lisäksi koituu hyötyä myös pidemmällä aikajänteellä.
Suuntana oli siis Ison Omenan Financial Districtin Charging Bull.
Wallstreetin härän pussien tiristäminen tarinan mukaan lisää onnekkuutta henkilökohtaisessa varainhoidossa ja sijoittamisessa.
Tiristämisen tiimellyksessä tuntui kuin oma, vuodesta 2007 laskussa ollut salkkuni olisi saavuttanut lopullisen pohjansa ja kokka olisi kääntynyt kohti koillista.
Onnekkaita sijoituksia kaikille Tiristelijöille!
maanantai 15. lokakuuta 2012
Uuteen nousuun
Pussin Tiristäjät on saavuttanut hiljattain uuden merkittävän virstanpylvään. Pussin Tiristäjien suosittu blogi on saavuttanut kasvavia kävijämääriä ja välttämätön on päässyt tapahtumaan - blogin kävijälaskurista loppuivat luvut kesken!
Liittykää sankoin joukoin mukaan PuTin loputtomaan nousuun!
torstai 11. lokakuuta 2012
Uuden ajan kynnyksellä
Nyt kauppaan ostamaan kynsisaxet, ja paketti on valmis. Huomisaamuna ensimmäistä kertaa lähes kuukauteen kotiradalle Laajavuoreen: jännä nähdä, mikä on uusien vermeiden ja vähäisen pelimäärän yhteisvaikutus tulokseen... Tulosveikkauksia?
maanantai 24. syyskuuta 2012
PuTi-kiekko duuniin!
sunnuntai 23. syyskuuta 2012
Kauden huipentuma takana
sunnuntai 16. syyskuuta 2012
keskiviikko 12. syyskuuta 2012
Skodillacin saaga
Peliä jatkettiin seuraavana päivänä, sillä avainta ei ollut löytynyt. Jälleen sadat ihmiset haravoivat maastoa koko päivän – laihoin tuloksin. Sivulajina pelattiin frisbeegolfia, jossa Pussin Tiristäjät menestyi yli odotusten. Tuloksia sopii tutkia täältä. Mitään ei ole hampaankolossa, mutta oma bägini oli kanissa auton takakontissa odottamassa avaimen löytymistä. Tuskin sillä, että pelasin lainakiekoilla, oli mitään vaikutusta tulokseen, miksipä olisi ollut? (tähän hymiö)
Tiistaina, avaimenpiilotuksen kestettyä neljä vuorokautta, bussilla taitetun mummolareissun ja lukuisten taksimatkojen jälkeen päätettiin peli puhaltaa poikki. Avain jäi hukkaan ja oli suunnattava elämässä eteenpäin. Tilasin hinausauton viemään lukossa olevan Skodillacin merkkiliikkeeseen. Hinurimies (hih) murtautui maagin tavoin ajoneuvoon sisään ja siten auto saatiin alas lavetilta.
Merkkiliikkeen kanssa käydyssä palaverissa luvattiin uudet avaimet kouraan kolmen-neljän päivän kuluessa. Hinta-arvio oli 90 euroa avaimesta plus parin tunnin työt. Vahingosta viisastuneena tein järkevän pitkän aikavälin sijoituksen ja tilasin vara-avaimen.
Skodillac joutui ensimmäistä kertaa pajalle. Olin kuullut villejä tarinoita ja lukenut ei-suinkaan-vähäisiä kauhukokemuksia nettifoorumeilta siitä, miten autohuoltamoilla päivät valuvat sormien välistä ja projektit seisovat. Puhuvat valohoidosta. No, oliko auto valmis kolmen-neljän päivän kuluessa?
Ei. Suorittamieni kuumotussoittojen aikana minulle avattiin remontin etenemistä: takaluukun lukkopesä oli irrotettu ja lukkoseppä oli tehnyt sen avulla kaksi uudenkarheaa avainta. Avaimet toimivat oviin, mutta virtalukkoon sopiakseen ne piti vielä koodata ajonestolaitteen kanssa. Onnistuiko se käden käänteessä?
Ei tietenkään. Avaimissa oli ajonestimen mielestä vääränlainen siru, ja paras tietolähde oikean sirun löytymiseen lymyili jossain Laajavuoren kivenkolossa. Siitä sitten arvalla sovittelemaan sataa erilaista sirua avaimeen ja kooderiin.
18 vuorokautta hinauspäivästä ja tasan kolme viikkoa avainten katoamisen jälkeen sain viimein puhelun tulla hakemaan Skodillac kotiin. Oliko saaga siis päätöksessään?
Ei ollut. Tilatuista avaimista ainoastaan toinen toimi. Nyt minulla on vara-avain, jolla ei saa autoa käyntiin. Ehdottivat, että toisin auton seuraavalla viikolla takaisin niin yrittävät koodata toisenkin avaimen. En ole vienyt. Koko hommassa plussan puolelle jäivät ainoastaan kokonaiskustannukset: 539,56 euroa.
VERTAILUN VUOKSI: Ajeltuani viikonlopun vein auton ammattikoulun poikien harjoituskorjaamolle. Öljyt, jäähdytysnesteet, suodattimet ja laturin hihna vaihdettiin, pakoputken kiinnitys korjattiin ja pirssi tarkastettiin kauttaaltaan katsastusta varten. Kaksi päivää myöhemmin hain auton pois ja hurautin katsastuskonttorille. Sieltä leima paperiin kiitettävin arvosanoin. Kokonaiskustannukset (huolto, osat, katsastus ja päästömittaus) yhteensä 197 euroa.
Tämä tapaus murensi täysin uskoni paitsi merkkiliikkeisiin, myös vakuutusyhtiöihin. Miksi maksan vakuutuksesta, joka ei korvaa tapahtuneita vahinkoja? Korvausta haettiin niin vapaa-ajan vakuutuksen, matkavastuuvakuutuksen, ajoneuvovakuutuksen kuin irtaimistovakuutuksenkin kautta. Negative, negative, negative, negative. Köyhät kyykkyyn, onneksi rahhoo on.
Anonymiteetin ja mahdollisten vihapuhesyytösten vuoksi AUTOTALO LAAKKOSEN nimeä ei ole mainittu.
maanantai 3. syyskuuta 2012
Logo
Pusseja on tiristelty jo vuosia ilman kunnollista logoa. Tässä oma ehdotukseni, joka suunniteltiin pari viikkoa sitten yhteistyössä pääsihteeri Putkosen ja toiminnanjohtaja Hämäläisen kanssa.
torstai 16. elokuuta 2012
Kisaviikonloppu!
Kesän ties kuinka mones kisaviikonloppu edessä ja lajina viimein se rakkain yksilölaji, frisbeegolf. Kisakuntoa on hiottu kerrankin lajiharjoitteiden parissa(!) ja peliin on haettu monipuolisuutta kiertämällä useita eri ratoja: Meikkua, Talia, Nummelaa, Lahden Mukkulaa ja Laajavuorta.
Kisa-auto on vahattu ja kisa(jyväs)kylä laitettu kuosiin odottamaan vääjäämättä keskistä Suomea lähestyviä kilpaveljiä, Mikkoa ja Joonaa. Keli on poikkeuksellinen, sillä valtakunnan pilvisimmällä paikkakunnalla paistaa aurinko ja ennusteen mukaan huomenna sataa, eli luultavasti paiste jatkuu!
Lauantaina on pääpäivä, jolloin kisataan kahden kierroksen yksilökilpailu. Sitä ennen tutustutaan rataan: tänään tuursdaagina on käyty jo Mikkojen kanssa aamupeleillä, pian ohjelmassa iltakierros, huomenna aamukierros, lounaan jälkeinen iltapäiväkierros ja illan parigolfkilpailu, jossa toisen parin täydentää todellakin olemassa oleva ihminen, Mikko Mertanen. Luultavasti joudutaan jossain välissä metsästämään holariakin Harjulla, eli kiekkoa heitetään jonniin verran.
Odotan innolla tänään alkavaa viikoloppua. Peli on vähemmän hukassa kuin aikoihin!
Joonas Aleksi
Kisa-auto on vahattu ja kisa(jyväs)kylä laitettu kuosiin odottamaan vääjäämättä keskistä Suomea lähestyviä kilpaveljiä, Mikkoa ja Joonaa. Keli on poikkeuksellinen, sillä valtakunnan pilvisimmällä paikkakunnalla paistaa aurinko ja ennusteen mukaan huomenna sataa, eli luultavasti paiste jatkuu!
Lauantaina on pääpäivä, jolloin kisataan kahden kierroksen yksilökilpailu. Sitä ennen tutustutaan rataan: tänään tuursdaagina on käyty jo Mikkojen kanssa aamupeleillä, pian ohjelmassa iltakierros, huomenna aamukierros, lounaan jälkeinen iltapäiväkierros ja illan parigolfkilpailu, jossa toisen parin täydentää todellakin olemassa oleva ihminen, Mikko Mertanen. Luultavasti joudutaan jossain välissä metsästämään holariakin Harjulla, eli kiekkoa heitetään jonniin verran.
Odotan innolla tänään alkavaa viikoloppua. Peli on vähemmän hukassa kuin aikoihin!
Joonas Aleksi
maanantai 23. heinäkuuta 2012
Juankosken frisbeegolfradan esittely
Viikonloppuna tuli käytyä koeajamassa uusi frisbeegolfrata Juankoskella. Toiveet olivat korkealla, koska puuttuuhan Kuopion seudulta kunnollinen rata. Radan speksit ovat 18 väylää ja 1,8km.
Alla väyläkohtainen analyysi kuvien kera:
Väylä 1: par 3, 85m
Kentän yksi kauneimmista väyleistä. Kohtalaisen kokonainen kuja, johon heiton saatuaan pitäisi kiekon löytyä korin juuresta. Kori on kujan takana oikealla puolella. Oksia kuitenkin molemmilla puolin jarruttamassa.
Väylä 2 : par 3, 110m
Alamäkeen heitettävän väylän suurin haaste on parin metrin päässä oleva puu, joka on keskellä heittolinjaa. Puun molemmilta puolilta pystyy heittämään ja täysin birdie tehtävissä.
Väylä 3: par 4, 160m
Ensimmäinen par 4 väylä. Lähtee peltoa ylämäkeen, jossa puiden ja puskien reunustama kuja. Avauksen saa heittää ylämäen johdosta täysillä. Väylä kaartaa hiukan oikealla lopussa.
Väylä 4: par 3, 148m
Pitkä par 3, joka 80 metrin jälkeen muuttuu loivaksi alamäeksi. Avaus pitäisi saada pellon puolella, josta lähestyminen huomattavasti helpompaa.
Väylä 5: par 4, 118m
Lyhyt par 4 dog leg. Sweet spottiin avaus n. 60m, josta 50m lähestyminen korille. Sweet spot on kuitenkin todella pieni ja oikealle jyrkästi kääntyvä puiden reunustama kuja kapea.
Väylä 6: par 3, 126m
Alamäkeen heitettävä pitkä suora par 3. Haasteena molemmilla puolilla olevat puskat. Tällä väylällä meni kauan kiekkoa etsiessä.
Väylä 7: par 2, 52m
50-metrinen oikealle ylämäkeen kaartava par 2. Helpohko väylä, mutta silti en oikein ole koskaan ymmärtänyt näitä par 2:sia.
Väylä 8: par 3, 71m
Suora 70-metrinen par 3. Heittopaikka kujan vasemmalla puolella kuten myös korikin, joten saa heittää pientä hysseä. Tällä väylällä, kuten monilla muillakin nuo metrit tuntuivat yllättävän pitkillä. Tämä johtui todennäköisesti siitä, että metsäväylillä pakko heittää matalampia heittoja, jotta kiekko ei osu oksiin ja eihän se silloin lennäkään niin pitkälle.
Väylä 9: par 3, 79m
6 väylän kopio lyhennettynä versiona. 80-metrinen alamäkeen heitettävä suora kuja, jossa kuitenkin oksia ylhäällä jonkun verran edessä.
Väylä 10: par 3, 66m
Lyhyt par 3. Iso puska kuitenkin pakottaa heittämään loivaan alamäkeen matalan ja kovan heiton, joka tekee kontrolloinnin hankalaksi.
Väylä 11: par 2, 41m
Lyhyt par 2 loivaan ylämäkeen. Kori oikeassa laidassa puukujaa.
Väylä 12: par 3, 104m
Kummun päällä oleva kori, johon pitäisi heittää loivalla anhyzerilla. Oikealla oleva puska tulee imemään lukuisia kiekkoja.
Väylä 13: par 3, 99m
Kentän ehkä se upein väylä kuitenkin. Haastava veden ylitys. Kiekon pitäisi lentää vähintään 85 metriä, jottei kastu. Tässä onnistuessaan birdie ei ole kovinkaan kaukana.
Väylä 14: par 3, 78m
Ison puun takana vasemmalla oleva kori. Väylälle saa heittää niin sanotusti isoa hysseä.
Väylä 15: par 3, 100m
Todella ärsyttävä väylä johon pitäisi vaan seiftata 60-metrinen midariavaus ja siitä varma lähestyminen. Kori oikeassa laidassa kujan päässä.
Väylä 16: par 3, 145m
Pitkä par 3. Kori heittopaikkaa vähän ylempänä. Saa heittää kaksi kovaa heittoa, jotta on korilla.
Väylä 17: par 2, 55m
Kolmas par 2 väylä. Puu tekee lähestymisen hankalaksi. Melko hyvä taktiikka olisikin heittää ainoastaan kohti puuta ja toivoa, että kiekko menee muutaman metrin vielä siitä eteenpäin.
Väylä 18: par 4, 164m
Ylämäkeen oikealle voimakkaasti kaartava väylä. Kahdella päälle pääseminen vaatisi jo todella onnistuneita heittoja.
Yhteenvetona kannattaa käydä kokeilemassa kenttää. Itse pelasin +2 ilman yhtään birdietä. Kaikki 7m-10m putit ohi.
-mj
torstai 19. heinäkuuta 2012
tiistai 17. heinäkuuta 2012
perjantai 6. heinäkuuta 2012
perjantai 29. kesäkuuta 2012
Peurungan reikäpelicup II
Tänään on pelattu frispiigolffia, vastassa herra numero #48124. Hävisin, mutta ihan kunnialla. Pelattiin Laajavuoressa, koska se sopi molemmille paremmin. Iskin suoraan töistä kentälle ja kierrettiin Mertasen ja Osmon kanssa harkkakierros. Putti kulki ja hyvä fiilis. Puoli viideltä lähdettiin sitten kisavetoon. Olin nähnyt vastustajani Samin aiemmin mutta en koskaan pelannut samassa poolissa.
1. Samin avaus outtiin ja mulle heti avauspiste 0-1
2. Bogit, par-putti Samilla ohi, mulla mahdollisuus pisteeseen mutta putti alarautaan
3. Sami pirkulla 1-1:een
4. Parit
5. Parit
6. Parit, mulla iskun paikka, mutta 8m putti oikealta ohi
7. Parit, iskun paikka, mutta pirkkuputti ketjuista pihalle ja status quo
8. Tunaroin huolella ja nelosheitto lähti Samin kakkosheiton tasalta, 2-1
9. Parit
10. Meikän pirkkuputti oikealta ohi ja Sami johtoon 3-1
11. Parit
12. Samin lähestyminen 10m pitkäksi ja meikä parilla 3-2:een
13. Iskun paikka, mutta 6m putti oikealta ohi ja parit
14. Avaus tokaa kertaa koko kaudella oikealle vitukkoon ja piste selevä, 4-2
15. Alko käsi väsyä ja avaus feidas kauas alarinteeseen. Seivasin kuitenkin 50m ylämäkilähestymisellä pariin ja tilanne pysy samana
16. 10m putti oikealta ohi ja Sami pirkulla 5-2:een
17. Parit
18. Parit
Äkkiä laskettuna tein 15 paria, yhden bogin ja kaksi tuplabogia. Ei siis todellakaan mitään venymistä, mutta pelikirjan mukaista peliä ja paremmalla puttaamisella peli olis ollu tasan. No joo, kaveri pelas varmaan vähän puolivaloilla mutta jännät pelit saatiin aikaan.
Täällä järjestetään elokuun puolivälissä Laajis Open. Ykä on harmillisesti edelleen poissa pelistä, mutta mites muut? Tuutteko pelaamaan?
1. Samin avaus outtiin ja mulle heti avauspiste 0-1
2. Bogit, par-putti Samilla ohi, mulla mahdollisuus pisteeseen mutta putti alarautaan
3. Sami pirkulla 1-1:een
4. Parit
5. Parit
6. Parit, mulla iskun paikka, mutta 8m putti oikealta ohi
7. Parit, iskun paikka, mutta pirkkuputti ketjuista pihalle ja status quo
8. Tunaroin huolella ja nelosheitto lähti Samin kakkosheiton tasalta, 2-1
9. Parit
10. Meikän pirkkuputti oikealta ohi ja Sami johtoon 3-1
11. Parit
12. Samin lähestyminen 10m pitkäksi ja meikä parilla 3-2:een
13. Iskun paikka, mutta 6m putti oikealta ohi ja parit
14. Avaus tokaa kertaa koko kaudella oikealle vitukkoon ja piste selevä, 4-2
15. Alko käsi väsyä ja avaus feidas kauas alarinteeseen. Seivasin kuitenkin 50m ylämäkilähestymisellä pariin ja tilanne pysy samana
16. 10m putti oikealta ohi ja Sami pirkulla 5-2:een
17. Parit
18. Parit
Äkkiä laskettuna tein 15 paria, yhden bogin ja kaksi tuplabogia. Ei siis todellakaan mitään venymistä, mutta pelikirjan mukaista peliä ja paremmalla puttaamisella peli olis ollu tasan. No joo, kaveri pelas varmaan vähän puolivaloilla mutta jännät pelit saatiin aikaan.
Täällä järjestetään elokuun puolivälissä Laajis Open. Ykä on harmillisesti edelleen poissa pelistä, mutta mites muut? Tuutteko pelaamaan?
torstai 28. kesäkuuta 2012
Kovia sitaatteja
– En syttynyt kilpailuun kunnolla missään vaiheessa.
Teemu Wirkkala 23.8.2009 MM-finaalin jälkeen heitettyään paskasti
– Pihtiputaalla nilkka venähti. Arvelin, että olisin voinut heittää täällä. Heitin verryttelyssä tunnustellen, mutta ensimmäinen karsintaheitto tuntui kuin salamaniskulta nilkassa.
Teemu Wirkkala 27.6.2012 EM-kisojen karsinnan jälkeen vietyään paikan terveeltä varamieheltä
Eagle par nelosella
Vihdoin tänään Laajavuoren kunnian väylällä 16 osui avaus melkein nappiin. Suora 180-metrinen heitto korille ja neljän metrin putti sisään.
Ei mulla muuta.
Ei mulla muuta.
perjantai 22. kesäkuuta 2012
lauantai 16. kesäkuuta 2012
Peurungan reikäpelicup I
Ennen Jukolan lähtölaukausta ydinosaamisen alkulähteille: Tänään pelailtiin ekan roundin kierros Peurungan reikäpelicupissa. Vastassa oli viime syksynä lajin aloittanut jantteri, joten lähdin takki auki ottamaan rökälevoiton. Pelailin ihan ok melkein par-junassa, mutta 20-väyläisen radan puolivälissä heräsin siihen, että olin tehnyt neljä alarautaputtia ja kaveri johti 5-0.
Mitä helvettiä? Eihän tämän näin pitänyt mennä.
Vihdoin väylä 12 toi helpottavan avauspisteen. Putti lähti kulkemaan ja lopulta tokavikalla väylällä meni 5-6 johtoon. Mokasin tietysti viimeisen väylän ja kaveri rokotti pirkulla siirtäen ratkaisun jatkoväylille. Pelattiin eka extraväylä varmasti pariin. Kakkoselle avattiin molemmat kuuteen metriin toinen korin eteen ja minä taakse. Kaveri sai putata ensin, laittoi alarautaan ja minun oli helppo paineetta laittaa kiekko sisään.
Peli päättyi siis 7-6. Oli käsittämättömän tiukka kisa ja minulle aika epätyypillinen nousu sillasta. Seuraavalla kierroksella tulee vastaan joko Peurungan kenttäennätyksen haltija tai Jyväskylän ultimate- ja fribagolfskenen grand old man. Tulee seinä vastaan jos ei otteet parane.
Huomenna sitten Wantaan metziin. Tsemppiä kaikille suunnistajille Jukolaan, kova tiimi on kasassa tänäkin vuonna vaikka viime vuoden tiimistä on kolme ykköskorin miestä poissa ja myös minä. Vuosisuunnitelmaan kirjattu tavoite on tonnin sakkiin, mutta edellisvuoden sijoitusta on perinteisesti lähdetty parantamaan.
Mitä helvettiä? Eihän tämän näin pitänyt mennä.
Vihdoin väylä 12 toi helpottavan avauspisteen. Putti lähti kulkemaan ja lopulta tokavikalla väylällä meni 5-6 johtoon. Mokasin tietysti viimeisen väylän ja kaveri rokotti pirkulla siirtäen ratkaisun jatkoväylille. Pelattiin eka extraväylä varmasti pariin. Kakkoselle avattiin molemmat kuuteen metriin toinen korin eteen ja minä taakse. Kaveri sai putata ensin, laittoi alarautaan ja minun oli helppo paineetta laittaa kiekko sisään.
Peli päättyi siis 7-6. Oli käsittämättömän tiukka kisa ja minulle aika epätyypillinen nousu sillasta. Seuraavalla kierroksella tulee vastaan joko Peurungan kenttäennätyksen haltija tai Jyväskylän ultimate- ja fribagolfskenen grand old man. Tulee seinä vastaan jos ei otteet parane.
Huomenna sitten Wantaan metziin. Tsemppiä kaikille suunnistajille Jukolaan, kova tiimi on kasassa tänäkin vuonna vaikka viime vuoden tiimistä on kolme ykköskorin miestä poissa ja myös minä. Vuosisuunnitelmaan kirjattu tavoite on tonnin sakkiin, mutta edellisvuoden sijoitusta on perinteisesti lähdetty parantamaan.
keskiviikko 13. kesäkuuta 2012
Hojo hojo!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)