9. luukku: Kassajono

Tiedätkö sen tilanteen, kun olet ostoksinesi ruokakaupan kassajonossa ja muistat unohtaneesi jonkun tietyn tuotteen? Sinulla on kaksi vaihtoehtoa: joko käyt hakemassa sen tai et käy hakemassa sitä. Minulle sattui tänään jokseenkin edellä kuvatun kaltainen tilanne shoppaillessani helsinkiläisessä automarketissa ja päätin valita molemmat ratkaisuvaihtoehdot. Vein ensin ostokseni autoon ja palasin uudelleen kauppaan hakemaan purkin ranskankermaa.

Kello lähestyi neljää, jolloin työikäisten ihmisten työpäivän päättymisen sekä aikaisten iltapäivätuntien kassahenkilöstövajeen yhteisvaikutuksesta jonoja alkaa muodostua. Valitsin lähimpänä parkkipaikkaa olevan kassan numero 1, koska siinä oli lyhyt jono. Noin sekunnin jälkeen tajusin, että edessäni olevat kolme asiakasta ovat mummoja ja jokainen tietää, mitä se tarkoittaa - silloin vaihdetaan kassaa.

Lähdin etenemään kassalinjastoja vilkuillen. Vanhana kaupansetänä kartoitin kanssa-asiakkaiden ostoskärrejä ja tein arvioita kassahenkilöiden suoritusnopeuksista. Lopulta kassa numero 36 näytti sopivalta, edelläni oli vain nuorehko äiti ostoksinaan joululahjaleluja.

Onnittelin itseäni ja laitoin ranskankerman liukuhihnalle My giggling monkeyn, suksien ja lahjapapereiden perään. Hymyilin huomatessani, että suksissa oli viivakoodi kiinni, sillä näissä hommissa piilee aina se vaaran paikka, että hintoja joudutaan selvittelemään soittelemalla osastolle kiusallisen pitkiä puheluita.

Kaikki meni hyvin suksisauvoihin saakka. Niistä puuttui koodi. Tiesin välittömästi ajaneeni miinaan. Taakseni oli kertynyt jo varsin mittava letka ja nopea silmäys naapurikassoille vahvisti, ettei minun kannata lähteä nyt höntyilemään, olenhan seuraavana vuorossa.

Ensimmäinen soitto meni väärälle osastolle. Toiseen ei vastattu. Kolmannella elektroniikkaosaston myyjä lähti etsimään urheiluosaston myyjää, jota ei koskaan löytynyt. Asiakas ehdotti, että käy välissä suutarilla ja tulee sitten ostamaan sauvat erikseen. Hän alkoi maksaa ostoksiaan, mutta ei muistanut pankkikortin tunnuslukua, maksoi sitten toisella kortilla.

Tällä välin meillä muilla jonottajilla oli meneillään hedelmällinen keskustelu herra Murphyn touhuista. Todettiin, että minä olen opiskelija ja he ovat eläkkeellä, joten mitäs tässä nyt kiukuttelemaan, eihän meillä voi olla minnekään kiire, paitsi tänä aamuna oli kun lähdin kouluun ja unohdin auton avaimen sisälle, palasin hakemaan ja huomasin unohtaneeni myös kotiavaimen sisälle, ja huoltomiestä ovea avaamaan odotellessani myöhästyin koulusta. Jos viikonloppuisin panostaisi lepäämiseen, maanantain suorituksilla olisi mahdollisuus mennä paremmin.

Yhdeksältä minuutilta tuntuneiden kahdeksan minuutin jälkeen tuli vuoroni ostaa ranskankerma. Ennen sitä kassalla kuitenkin tehtiin vuoronvaihto ja tauottaja tuli hommiin.

Mikä on tämän tarinan opetus? Ehkä se, ettei pidä valita lyhintä jonoa.

2. luukku: Uusi laji

Näen mahdollisuuteni tulleen ja korkkaan kakkosluukun.

Vuosien aikana olemme huomanneet, että Pussin Tiristäjien toimintaan osallistuu vähintäänkin keskimääräisesti nippeli- ja yleistiedosta kiinnostuneita sekä näitä kahta elämänsä varrella mieleensä painaneita ihmisiä. Ahkeran trivialpursuittaamisen ja yleisen knoppailun innoittamina päätimme kuluneena syksynä lähteä realisoimaan osaamistamme Helsingin iltaelämään, siis pubivisoihin.

Pubivisat vaikuttavat olevan yleistä kansanhupia, sillä valinnanvaraa riittää. Helsingin noin sadasta viikottaisesta visasta Pussin Tiristäjät on vieraillut kolmessa. Joukkueen ydinkaksikon ovat muodostaneet yhdistyksemme toiminnanjohtaja ja rahastonhoitaja. Mukana ovat olleet myös ultimatejaoston ynnä pöytätennisjaoston puheenjohtajat sekä Majakka ja Majakan veli.

Kysymysten taso ja kohderyhmä vaihtelevat jonkin verran kapakasta riippuen. Olemme menestyneet ihan hyvin, voitto on toki edelleen saavuttamatta. Eilen päästiin kuitenkin palkinnoille! Käsikirjoitus oli erikoinen, sillä usein olemme lähteneet viimeiselle kierrokselle takki auki hyvistä asetelmista ja tussaroineet kärkisijat amatöörivirheisiin (klassinen vastausten vaihto, tarpeettoman monimutkainen päättely jne.) Eilisessä visassa olimme masentuneina kärkiviisikon ulkopuolella ennen viimeistä kierrosta. Riskittömällä taktiikalla, järkevällä päättelyllä ja onnistuneilla täsmätiedoilla muut tulivat perävalot edellä vastaan ja me nousimme räikkösmäisesti takaa peräti hopealle.

Kahden miehen joukkueella kakkossijalle, mistä tarina kakkosluukkuun. Palkintosijaakin tärkeämpää oli se, että varmistimme samalla paikkamme Kaislan pubivisakauden finaalissa 5.1.2014! Itämaan yleistietäjät voivat merkitä sen jo kalenteriin, sillä joukkueessa on tilaa loppiaisaaton skabailuun. Olisihan se maukasta avata Pussin Tiristäjien kausi 2014 voitokkaasti...

1. luukku: Eloonjäämiskamppailu

Pussin Tiristäjien perinteisen joulukalenterin perinteinen ensimmäinen luukku sisältää yksinkertaisimmillaan screenshotin onnistuneesta ilmoittautumisesta kyykän maailmanmestaruuskilpailuihin. Tänä vuonna ilmoittautumisesta on kehkeytynyt dramaattinen taistelu aikaa, teknologiaa, nälkää ja kanssakyykkääjiä vastaan.

Otin kyykkäilmoittautumisen vastuulleni, kuten useana aikaisempanakin vuonna. Helppo homma: joulukuun ensimmäisenä herätyskello varmistamaan ylösnouseminen ja puoliltapäivin muutama klikkaus. Olin sivuilla 11.55 ja aktiivisella sivun päivittämisellä varmistin pääsyni ilmoittautumislomakkeelle heti kellon kääntyessä tasaan. Täytin ykkösjoukkueen tiedot ja painoin Lähetä.

Ei, ei se mennyt niin. Ilmoittautumiseni ei jostain syystä onnistunut ja skandaali oli valmis. Kerta toisensa jälkeen järjestelmä herjasi jotain virhettä ja aloin lähestulkoon hyperventiloida.

Lukuisten tuskaisten yritysten jälkeen kaikilla kodin interweb-kykyisillä laitteilla sivustolle ilmestyi helpottava viesti, joka ilmoitti virheen olevan järjestelmässä eikä minussa.

Humanistin näkemyksellä päättelin virheen olevan ilmoittautumislomakkeesta puuttuneessa organisaatiokentässä. Besserwisseröinnin rautaisena ammattilaisena valistin asiasta Tampereen teknillisen yliopiston kyykkäorganisaation järjestelmänvalvojaa.

Moi

Täältä puskista huutelen ja tukin teidän postilaatikkoa. Ikään kuin asia ei olisi jo teillä tiedossa, mutta ilmoittautumislomakkeesta puuttui organisaatiokenttä. Onko virhe siinä?

Terveisin

Joonas Marjanen

Humanisti

Pussin Tiristäjät ry

Sain nopean ja ystävällisen vastauksen, josta rivien välistä on luettavissa, että jospa herra humanisti nyt antaisi meille työrauhan.

- - -

Ilmoittautuminen avattiin uudestaan kello 14.00. Olin haukkana paikalla ja kyllä: Pussin Tiristäjät 1 ja Pussin Tiristäjät 2 ovat starttiviivalla helmikuun puolivälissä!